Karma ja Nemo saapuivat kotiin

Kotimatka

25.9.2012, pikkuisemme Karma ja Nemo lähtivät kanssani kotipaikkakunnaltaan Laihialta junalla kohti uutta kotiaan Jyväskylään. Aluksi molemmat olivat niin yllättyneitä etteivät sanoneet mitään kuljettaessani heitä kantorepussa. Ensimmäisessä junassa Karma hieman ahdistui ja alkoi miukua levottomana, Nemo päästi muutaman miukaisun mutta nukahti sitten käteni päälle. Lopulta Karmakin nukahti... Nemon päälle. Matka meni sujuvasti kotiin asti vaikka lemmikkivaunussa oli heidän lisäkseen koira, miukunaa oli aika vähän ja sekin hellitti silityksillä. Kävellessäni kotiin juna-asemalta tajusin, että pikkuiset olivat aivan jäässä, miten en ollut älynnyt laittaa heille villapaitoja tai edes peittoa lämmikkeeksi.

Kotona pennut saivat tuttuja nappuloita, raikasta vettä ja uuden hiekkalaatikon. Pennut tutkivat koko asunnon perinpohjaisesti yhdessä ja lopulta simahtivat kiipeilypuun koloihin lopenuupuneina. Aluksi jännitin, miten pennut suhtautuvat uuteen hiekkaan tai kannelliseen ja heilurioviseen kissavessaan, mutta hyvin se sujui. Ensimmäisenä päivänä pennuilta ei tullut tosin ulostetta ollenkaan ja aloin olla jo huolissani ja kaivoin eläinlääkärin numeroa jo esille...

Kuvia, kuvia

Unet kesken leikkien

Raapimisen iloa

Kaksipäinen kissa vai kissakasa?

Nemo

Karma

Matoja!

Päätin heti ensimmäisenä päivänä madottaa pennut jotka olivat synnyinkodissaan saaneet raakaa riistaa ruoakseen. Minua oli peloteltu madottamisen vaikeudella, joten päätin pelata varman päälle. Ensin annoin pentujen olla aamupäivän nälässä ennen kuin lähdin kauppaan. Ostin kaupasta Gourmet Diamant kissan luxus herkkuherkku naminamia joka oli tehty tonnikalasta ja katkaravuista. Sekoitin matolääkkeen siihen, kummallekkin omat annoksensa. Ensin hain Nemon syömään suljettuun tilaan oman ruokansa (joo Karma naukui oven takana), sitten Karman. Kumpikin hotkaisi ruokansa (ja lääkkeensä) muutamalla nuolaisulla ja niin oli madotus tehty. Where was the problem?

Illalla menin taas siivoilemaan kissavessaa ja löysinkin sieltä VALTAVIA suolinkaisia n. 10cm pituisia ja melkoisen pulleitakin. Ei ihme että pennut eivät olleet tuntuneet pullistuvan ja niiden turkki oli tullessa ollut melko takussa. Loiset olivat syöneet kaiken pentujen ruuan ja siksi ne eivät olleet saaneet ravintoa tai vitamiineja jotka olisivat pitäneet ne kunnossa. Nyt siis sain selityksen myös ummetukseen ja pennut ovatkin madotuksen jälkeen tulleet paljon elinvoimaisemmiksi ja pulskemmiksi :)

Sylittelyä

Olen ottanut pennut heti niiden tultua aikamoiseen koulutukseen, ne saavat kyllä tehdä oman osuutensa jokaisen suupalansa eteen. Pennuilla oli omasta mielestäni erittäin paha käytöshäiriö: ne eivät voi sietää minua tai syliäni! Aina kun lähestyin kissoja saatika yritin koskettaa ne lähtivät karkuun jo ennen kuin pääsin metrin etäisyydelle. Käteni lähestyminen aiheutti pelokasta vilkuilua ja karkumatkan. Ei toivettakaan siitä, että voisin koskaan saada niitä syliini asti. Olin pettynyt. Missä minun sylivauvani olivat, joita olin odottanut näin kauan?? Ei näistä villikissoista ole syliin tai edes silitettäväksi.

Vaikeudet on kuitenkin tehty voitettaviksi (tai sitä ainakin kannattaa yrittää). Otin haasteen vastaan ja aloin kesyttää ja kasvattaa pentuja. Lopullisena tavoitteena on saada pennut viihtymään sylissäni ainakin 15min. Välitavoitteena olen pitänyt jaloissa kiehnäämistä ja sen jälkeen sitä, että pennut tulisivat itsestään syliini.

Miten kissa sylikissaksi? - Minun neuvoni:

1. Kissa saa ruokaa vain ja ainoastaan sylissä, sen on voitettava pelkonsa saadakseen ravintoa. Vettä pidän koko ajan esillä vapaasti saatavana. Silitä kissaa kun ruokit sitä, se yhdistää silityksen mukavaan tekemiseen, syömiseen. Tulos: aluksi kissat olivat mieluummin syömättä, mutta lopulta nälkä vei voiton. Kissat hakivat sylistä ruokaa niin, että vain etutassut koskettivat syliä ja menivät sitten muualle syömään. Nykyään Nemo on jo niin tottunut syliruokintaan, että se istuu tyylikkäänä reidelläni ja mutustelee siinä ruokansa, ruokakupin äärellä. Karman kanssa emme ole juuri saaneet tuloksia aikaan.
2. Kun pentu tulee sinua lähelle (tai jopa syliin!), anna sen mieliruokaa palkitaksesi lähestymisen. Anna herkkua myös jos kissa on antanut silittää edes yhden kerran. Tulos: Kissani eivät tykkää enää: maitonameista, kuivatusta kanasta, naudanmaksasta tai kissanmintusta..... onko minun silitykseni NIIN kamala? :(
3. Ota kissa syliin säännöllisesti, näytä sille ikkunasta tai parvekkeelta maisemia, joita se ei muuten näe. Tämä voi houkutella kissaa olemaan raapimatta sylissä. Tulos: Kissa viihtyy sylissä 2 sek ja hyppää sitten alas. Tosin kynsiään eivät käytä minuun niin paljon kuin voisi kuvitella.
4. Nuku kissan kanssa, nukkuessa kissa tottuu läheisyyteen ja omistajan tuoksuun. Jos kissa ei tule sänkyysi nukkumaan, sulje se samaan huoneeseen, missä nukut ja poista muut mukavat nukkumapaikat. Lopulta kissa päätyy sänkyysi. Tätä ei olla kokeiltu vielä.
5. Lue kissoille rauhoittavalla, matalalla äänellä kirjaa tai sanomalehteä makoillessasi vatsallasi lattialla. Kissojen pitäisi tulla moikkaamaan sinua lopulta (ainakin sanomalehtien rapina on vastustamaton). Kun kissa tulee lähellesi, sinulla on loistava mahdollisuus palkita kissa siitä. Tulos: Kissani ovat tulleet katselemaan minua ja kerjäämään ruokaa. Miten tämän saisi vähitellen siirrettyä niin että pennut olisivat luonani muulloinkin kuin silloin kun on niiden herkkuhetki? Silitykset eivät tunnu olevan lähelläkään palkintoa, pikemminkin suuren suuri, julma rangaistus. Aaaaaargh!
6. Ripottele syliisi kissojen herkkuruokaa (meillä juniorinappuloita, paljon parempia kuin maksapallerot ilmeisesti). Tulos: Kissat tulevat syliin, syövät ja lähtevät. Huoh.
7. Ikääntyminen ja leikkauttaminen.
8. Ota kissa syliisi aina kun haluat ja pakota sitä hellävaraisesti olemaan siinä hetken. Älä kuitenkaan jahtaa koskaan kissaa tai käytä väkivaltaa.
9. Ruoki kissoja raksuilla sylissäsi siellä, missä haluat viettää heidän kanssaan aikaa.
10. Päästä kissa pois sylistä ennen kuin se alkaa rimpuilla tai vasta kun se on rauhoittunut, näis se oppii, ettei rimpuilemalla pääse pois ja se on turhaa. Kaikkein arimmilla kissoilla tämä ei toimi.
11. Vietä paljon aikaa lattialla vaikka TV:tä katsellen tai kirjaa lukien, jotta kissa tottuu olemassaoloosi. Anna kissan haistella sinua rauhassa.
12. Juttelu ja rauhallinen puhelu äänellä, joka on tarkoitettu vain kissallesi, totuttaa kissaa ääneesi.
13. Älä KOSKAAN anna kissan hypätä pois sylistäsi, kissaa sattuu kun se tulee etutassuilleen ja saa ikävän mielenyhtymän sylissä olemisesta. Laske sen sijaan kissa hellästi alas.

Tuntuu raivostuttavalta välillä kun joidenkin toisten pennut tulevat heti tutustumisen jälkeen kerjäämään silityksiä ja minun pitää paiskia töitä niska limassa saadakseni edes toisen syömään sylissäni enkä saa kiitokseksi edes pään puskemista. Välillä tuntuu, että antaa olla, olkoot villejä ja kiinnostuneita vain toisistaan eikä ollenkaan musta. Olen kuitenkin taistelija luonteeltani kaikissa asioissa, joten ainakaan ihan vielä en ole valmis luovuttamaan.

Nyt haastankin lukijat mukaan! Kommentoi, mikä on sinun paras ohjeesi syliharjoitteluun?

Nemon ja Miian rakkaustarina

Kaiken uurastamisen keskellä sain kokea yhden ihanan hetken Nemon kanssa. Olin leikittänyt Nemoa Karman nukkuessa makoillessani lattialla. Nemo siirtyi ruokapöydän tuolille lepäilemään ja minä ängin viereiselle tuolille lukemaan kirjaa rauhoittavalla äänellä ja silittelemään nukkuvaan kisua. Muutaman aukeaman jälkeen (ääni käheänä), hapuilin Nemon syliini jatkaen yhä lukemista. Yhtäkkiä Nemo heräsi (olinhan siirtänyt häntä) ja hyppäsi pöydälle. Ajattelin että siinä sitten meni viimeisetkin silitysmahdollisuudet, mutta Nemo alkoikin kehrätä, nuolla huuliani ja puskea poskeaan omaani vasten. Välillä se pyörähti ympäri (kummallista) ja sitten taas pussaili minua. Tuossa vaiheessa sain silitelläkin ihan rauhassa. Lopuksi nemo hieroi tassullaan minun tuoksuani kasvoihinsa ja puski kättäni vasten.

Tällaiset kokemukset saavat voimaa jatkaa ja yrittää. Tuntui ihan vastarakastuneelta! <3

Huomenna asiaa kostekuskepistä, naksuttimesta sekä Nemon ja Karman luonteesta.