Ravinto ja neste

Pentujen ravinto

3-viikkoiseksi asti kissanpentu tarvitsee vain emonsa maitoa. Jos joku pennuista alkaa vaikuttaa nuutuneelta tai sen paino ei kasva tasaisesti n.85g viikossa, tarvitaan mahdollisesti korvikemaitoa. Myynnissä on tuttipulloja ja korvikemaitoa kissanpennuille aivan kuten ihmislapsillekin.

Maidon voi myös valmistaa itse ja juottaa pennulle eläintarvikeliikkeestä saatavalla kissojen tuttipullolla:
- 40 g rasvatonta maitojauhetta
- 20 ml oliiviöljyä
- 180 ml vettä
- 1 tippa Vitolia

Sekoitetta annetaan muutama päivä; sitten annos sekoitetaan 12-kertaiseksi ja lisätään vain 1 tippa vitamiiniliuosta. (Parviainen, Lemmikkien kotihoidon opas).

Maitoa tulisi antaa niin paljon kuin pentu itse haluaa. Yleensä imetys kuitenkin onnistuu kissaemoilta hienosti ellei pentuja ole harvinaisen monta.

Noin kuukauden iässä pennut alkavat tehdä tuttavuutta ruokaan ensin haistelemalla ja tutkimalla, lopulta vähän maistamallakin. Kiinteän ruuan osuus ravinnosta tulisi kasvaa koko ajan pentujen kasvaessa. Viimeistään 1,5kk iässä emon pitäisi alkaa vierottamaan pentujaan. Emo alkaa nousta ylös kun pennut ovat vielä imemässä, se ei anna niiden täyttää vatsaansa pelkällä maidoilla vaan johdattaa pennut ruokakupin luokse. Kissaemo alkaa myös valita lepoasentonsa niin, että se makaa nisiensä päällä eivätkä pennut pääse imemään. Emo alkaa myös viettämään aikaansa yhä enemmän omilla matkoillaan, poissa pentujen luota. Tämä kehitysvaihe on tärkeä pennuille vaikka saattaa näyttää ihmisen silmiin traagiselta.

Jos emokissa ei ole aloittanut vieroitustaan pentujen ollessa 1,5kk vanhoja tai saanut vieroitusta päätökseen pentujen ollessa 8-9-viikkoisia, se tarvitsee apua! Kun pennut ovat menossa emonsa luo imemään, siirä emo toiseen huoneeseen ja lukitse ovi. Vie pennut taas ruokakupin luokse, tarjolla pitäisi olla kissanmaitoa, jota myydään marketeissa sekä pennuille tarkoitettua märkäruokaa tai vaihtoehtoisesti kissanmaitoon tai veteen liotettuja pennun nappuloita. Märkäruokaa tulee kuitenkin olla tarjolla pennuille vähintään 1-2 kertaa päivässä. 8-viikkoisen pennun pitäisi pärjätä jo ilman emonmaitoa.

Kuivaruoka on hyväksi pennun hampaille, mutta koska se sisältää hyvin niukasti nestettä, märkäruoka on ehdotonta munuaissairauksien välttämiseksi. Olisi hyvä totuttaa kissa jo pentuna syömään mahdollisimman monenlaista ruokaa, ettei siitä tule nirso aikuinen joka suostuu syömään vain tietyn valmistajan ruokaa. Olet pulassa jos kyseisen tuotteen valmistaminen lopetetaan. Yksipuolinen ruokavalio ei ole hyväksi terveydellekään. Maksaa saa tarjota vain kerran viikossa.

Ruokintasuunnitelma:

1. 0-3kk (0,5-1kg): 250g kosteaa pennuille suunniteltua ruokaa monipuolisesti jaettuna viidelle aterialle. Lisäksi 40g juniorikuivaruokaa vapaasti saatavilla.
2. 4-5kk (1-1,5kg): 350g kosteaa penturuokaa jaettuna neljälle aterialle sekä 55g juniorikuivaruokaa.
3. 6-11kk (1,5-3kg): 350g kosteaa penturuokaa jaettuna kolmelle aterialle sekä 75g juniorikuivaruokaa.
4. 12kk- (3-4,5kg): 400g aikuisten kosteaa ruokaa jaettuna kahdelle aterialle sekä 85g aikuisten kuivaruokaa.

Itse aion tehdä muutoksia tähän suositukseen ruokkiessani Kharmaa ja Nemoa. Jos pennuilla on koko ajan tarjolla kuivaruokaa, ne napostelevat sitä helposti vaikka niillä ei olisi nälkä, aivan kuten ihminen joka katsoo TV:tä sipsipussin kanssa. Lisäksi kissan ja omistajan suhde kärsii, jos kissa ei ymmärrä ruuan tulevan omistajalta, kommunikointu ihmisen ja kissan välillä vähenee jos kissa ei joudu pyytämään ruokaansa omistajalta. Varsinkin arkojen pentujen kanssa saattaa käydä myös niin että kissa ei uskalla pyytää märkäruokaa, jota se tarvitsisi voidakseen hyvin, omistajalta ja tyytyy syömään vain kuivaruokaa ja saa sen takia terveysongelmia.

Jos kuivaruokaa aikoo tarjota vähemmän, täytyy tietenkin huomata se, että märkäruokaa tulee tarjota vastaavasti enemmän. Kissan hampaiden hyvinvoinnin takia kuivaruokaa ei saa kuitenkaan jättää kokonaan pois tai tarjota kaikkea kostutettuna.

Jos kissanpentua ruokitaan vain kuivaruualla:

Kissanpennun ruokinta vain märkäruualla (käytä odotettuna painona 5kg, jos et ole varma):

Pentujen nesteytys

Pennut saavat kaiken tarvitsemansa nesteen emonmaidosta 3-viikkoiseksi asti, mutta kun ne alkavat siirtyä kiinteään ruokaan, niillä tulisi olla tuoretta vettä koko ajan tarjolla. Lisäksi olisi hyvä tarjota välillä kaupasta saatavaa kissanmaitoa, jotta vieroitus onnistuisi helpommin ja nopeammin. Jos kissanpennuille tarjoaa kosteaa ruokaa vähintään edellisessä kohdassa olevan suosituksen mukaan, tarjoaa kostutettuna osan nappuloista, käyttää pennuille suunnattua ravintoa ja tarjolla on jatkuvasti raikasta vettä, kissan nesteensaannista ei tarvitse olla huolissaan. Kissanpentua voi houkutella juomaan enemmän tarjoamalla kissanmaitoa. Jos kissanpentu alkaa kuitenkin vaikuttaa nääntyneeltä, se tulisi viedä heti eläinlääkäriin, kyseessä saattaa olla sairaus.

Aikuisten ravinto

Kissa on luonnostaan napostelija, se pyydystää pienen saaliseläimen muutaman tunnin välein ja syö sen saadakseen energiaa seuraavaa saalistusta varten. On hyvin epäluonnollista että kissa ruokitaan vain kerran tai kaksi päivässä, jos omistajalla ei ole aikaa edes ruokkia kissaansa tarpeeksi usein ja tarpeeksi pienillä annoksilla, kannattaa miettiä, kannattaako kissaa ylipäätään ottaa. Parasta olisi tarjota päivän ruuat 3-5:llä aterialla. Voidakseen hyvin, kissan ruuasta mahdollisimman suuri osa olisi hyvä olla kosteaa ruokaa, kuivia nappuloita tarvitaan vain muutama pitämään hampaat kunnossa. Kotitekoinen ruoka antaa kissoille vaihtelua ja tuoreita makuelämyksiä.

Kotitekoisessa ruuassa tulee huomioida, ettei kissalle saa antaa maksaa kuin korkeintaan kerran viikossa ja ateriassa tulisi olla vain hyvin vähän kasviksia tai hiilihydraattia. Valmisruuassa huomio kannattaa kiinnittää sen proteiinipitoisuuteen, joka tulisi olla 30-40% ja nestepitoisuuden 70-80%. Kissa on lihansyöjä, joten kasvisruokavalio ei ole mahdollinen, proteiinin tulisi olla eläinperäistä ja mahdollisimman monipuolista koostuen useista eläimistä, mutta ei siasta. Varmista että päivittäiseksi ruuaksi valitset täysravintoa sen pitäisi lukea pakkuksessa.

Kun kissaa ruokkii usein pienillä aterioilla, sinulla on enemmän mahdollisuuksia opettaa kissaasi ja parantaa suhdettanne. Luonnossa kissa pyytää yli kymmenen hiirtä päivässä, jos hiiri painaa keskimäärin 50g, päivän ruokamäärän tulisi olla reilu 500g täysikasvuisella kissalla, jos ruoka on koostumukseltaan kosteaa ja proteiinirikasta. Energiantarve riippuu kuitenkin suuresti kissan koosta ja aktiivisuudesta, sisäkissa siis tarvitsee huomattavasti vähemmän ruokaa kuin luonnossa elävä esimerkkikissa. Parhaimman käsityksen sopivasta määrästä ruokaa kissallesi saat eläinlääkäriltä tai punnitsemalla kissasi ja noudattamalla kissanruokavalmisteiden suosituksia. Karkeasti arvioituna kissa tarvitsee 100kcal painokiloaan kohden.

Energiamäärät:

Keskipainoinen kissa on n.4kg ja sen mukaan olen tehnyt tilaston kissojen tarvitsemesta energiamäärästä eri aktiivisuustasojen mukaan. Jos kissasi on kilon kevyempi, voit vähentää energiamäärää n. 50kcal ja vastaavasti 5-kiloiselle lisätä 50-100kcal. Jos kissasi alkaa näyttää liian laihalta tai lihavalta tai jos sen paino ei ole 2-7kg rajoissa, kissa tarvitsee erikoisruokavaliota, jossa parhaat ohjeet antaa eläinlääkäri.

Kaikissa laadukkaisen kissanruokien energiamäärät 100g kohden ilmotetaan pakkauksissa, keskimäärin märkäruuassa on n. 80kcal/100g. Jos tarjoat kotona tehtyä ruokaa kissallesi, ruokien energiamäärät ja ravintoaineet voit laskea Finellin sivuilla.

Ulkokissa tai ns. navettakissa: 500-600kcal, ota huomioon että lähes koko ajan ulkona oleva kissa pyydystää myös itse ruokaa itselleen.

Vapaasti ulkoileva sisäkissa: 450-500kcal, jos kissa on valvomatta ulkona, se todennäköisesti myös saa saaliistaan energiaa.

Valjaissa ulkoileva kissa: 300-450kcal

Sisäkissa: 300-400kcal, huomaa että sisäkissan energiantarve on niin pieni, ettei se saa kaikkia tarvitsemiaan vitamiineja ja hivenaineita, joten päivittäinen monivitamiini-tauriini-kuntotabletti on tarpeen (Pirskattia). Emoille ja pennuille annetaan 1 tabletti painokiloa kohti, muuten 1 tabletti 2:ta painokiloa kohti.

Ravintosisältö:

-70-80% vettä
-14% proteiinia
-10% rasvaa
-1-2% hiilihydraattia
-alle 1% kuituja
-hivenaineet kissa saa järsimällä luita (linnun luut ovat liian pieniä ja helposti rikki meneviä)

Aikuisten nesteytys

Kissat eivät luonnostaan juo paljoa, nehän ovat alkuperältään aavikkoeläimiä, jotka saavat nesteensä saaliidensa verestä. Saattaakin näyttää siltä, että kissa juo hyvin vähän, mutta silti raikasta vettä tulisi olla koko ajan saatavilla. Suurimman osan nesteestä kissat kuitenkin saavat kosteasta ruuastaan. Vesikuppi kannattaa sijoittaa eri paikkaan kuin ruokakupit, sillä luonnossa kissat syövät ensin ja sitten etsivät lähteen, josta käyvät juomassa. Juomakupin vieressä olisi hyvä olla kissalle kasvatettua ruohoa (esimerkiksi ohraa) jota syömällä kissa puhdistaa kehoaan liharuuan jälkeen. Ruoho- ja vesikupille paras paikka on lähellä kissan oleilu- ja leikkipaikkaa, esimerkiksi kiipeilypuun juurella. Jotkut kissoista n. 20% eivät kestä maitosokeria, joten niille sopii vain laktoositon maito tai kissanmaito, muille kissoille voi tarjota välillä juotavaksi tavallista lehmänmaitoa. Maito ei kuitenkaan korvaa koskaan vettä. Kissat eivät tarvitse yhtä paljon vettä kuin ihmiset. Kissat eivät esimerkiksi hikoa ollenkaan vaan viilentävät itseään helteellä nuolemalla turkkinsa kosteaksi.

Lähde: http://www.ipsitilla.fi/Ruokinta/ruokinta.htm

Tätä et tiennyt kissoista!

1. Kissat karttavat luonnostaan seisovaa vettä, koska se on luonnossa merkki siitä, että vesi on vanhentunutta ja limottunutta. Tämän takia monet kissat juovat mieluiten juoksevaa vettä, joka on varmasti tuoretta ja raikasta. Kissaa voi huijata käyttämällä juoma-automaattia joka pumppaa samaa vettä koko ajan suihkulähteen tavoin.
2. Kissat pitävät pesässään olevasta kuumavesipullosta, joka on kääritty kankaaseen, se muistuttaa niitä lämpimästä emostaan.
3. Kissasta johtuvia allergiaoireita voi vähentää näin: Pidä kissa poissa makuuhuoneesta, imuroi ja pyyhi pölyt varsinkin kissan oleskelupaikoista päivittäin, pese kissan vuodevaatteet säännöllisesti, harjaa kissa ulkona ja pyyhi se kostealla liinalla, keskustele lääkärisi kanssa mahdollisesta allergialääkityksestä sekä altista itsesi toistuvasti tietylle kissalle/kissoille, pidennä altistusaikaa vähitellen. Ihminen kasvattaa immuniteettiaan aina tiettyä kissaa vastaan. Kissa, johon ei ole altistunut, saattaa aiheuttaa silti oireita vaikka et niitä omasta kissastasi saisikaan.
4. Sekä ulkokissoilla että sisäkissoilla voi olla matoja. Yleisimmät madot ovat suolinkaiset ja heisimadot, jotka voivat tarttua myös ihmisiin. Pentuna, 6.-16. viikon ikäisenä, kissa tulee madottaa joka toinen viikko suolinkaisia vastaan. 16. kuukauden jälkeen joka toinen kuukausi sekä suolinkaisia että heisimatoja vastaan. Tämä madotusohjelma ei riipu siitä onko kissasi ulkona vai sisällä!
5. Runoilija T. S. Elliotin mukaan kissalla täytyy olla vähintään kolme nimeä: Yksi tavallinen, yksi outo ja arvokas ja yksi jonka vain se itse tietää.
6. Scarlett -niminen kissaemo uskaltautui hakemaan kaikki 5 kissanpentuaan palavasta talosta yksi kerrallaan ja kuljetti ne paloautoon. Emo sai pahoja palovammoja, mutta osoitti suurta älykkyyttä ja äidinrakkauttaan.

"Onnellinen on se koti, jossa on yksikin kissa"

"Kissalla on yhdeksän elämää: kolmella se leikkii, kolmella se vaeltaa ja kolmella se pysyy paikallaan."

"Se joka ei pidä kissoista, kannetaan hautaan sateessa."

"Jos näet ensimmäiseksi aamulla kahden kissan leikkivän keskenään, päiväsi menee hukkaan!" (Apua, koko elämä menossa hukkaan!?)

Kharmalle ja Nemolle valitut tarvikkeet

Kharma ja Nemo tulevat meille vajaan 5 viikon kuluttua, joten on jo hyvä aika ostaa heille kaikki tarpeelliset tavarat.

Suunnitelmissa:

Maitonameja kissojen kouluttamiseen. Naksutinkin olisi hankinnassa kunhan pääsen kouluttamisessa ensin alkuun.

http://www.zooplus.fi/shop/kissat/25106/kissanmaito/293437

Valittu kiipeily- ja raapimispuu olisi nyt tarjouksessa vain 59,90€. Jäljellä onkin enää vain 77 kappaletta. Tällä puulla on kokoa sen verran että pitäisi riittää hyvin kahdelle täysikasvuisellekin kissalle. Lisäksi puussa on ylimääräinen maja toiselle kissalle jos ostamani rinsessanpeti käy ahtaaksi. Pehmusteita tosin tarvitaan varmastikin tuon pesän sisälle.

http://www.zooplus.fi/shop/kissat/raapimispuut/suosikit/yli_160_cm/142386

Aiemmin esittelemäni Hello Kitty panta, pinkki versio on jo ostettuna Kharmalle, mutta tuo sininen pitää vielä saada Nemoa varten.

http://www.findogs.fi/kauppa/product_details.php?p=2141

Tässä lelusetissä tulee 4 varrellista lelua hintaan 7,99€, pitäisi riittää nyt ensialkuun aiemmin ostamani lelupussin kanssa.

http://www.zooplus.fi/shop/kissat/lelut/lelukepit/233251


Päädyin nyt tähän vessaan kuitenkin mieheni yllyttämänä, onhan tämä vaan niin ihastuttava kuosiltaan ja just mun tyylinen.

http://www.petnetstore.fi/tuotteet/lemmikkituotteet-kissat-Vessat-ja-vessatarvikkeet/Trendy-Cat-Classic-vessa-2-varia








Lisäksi tietenkin hammasharjat, hammastahnaa, ruokaa ja kissanhiekkaa. Päivitän ne kunhan löydän mieleiseni.

Ostetut tavarat:

Pääsin eilen lemmikkieläinkauppaan ostoksille:

Olen jo kauan haaveillut näistä valjaista, mutta nettikaupassa ei ole ollut toivomiani värejä. Onneksi eksyin Karvakuonot -lemmikkitarvikeliikkeeseen. Musta on siis Nemolle ja punainen Kharmalle. Paakallokuosia goottikissoille, samaa sarjaa kuin nimetkin. Työn alla on kummallekin samasta väristä villapaita talvisia kävelylenkkejä varten.

Nemo sai juhlapannan, arkipannaksi tulee vaaleansininen Hello Kitty panta. Kynsileikkuri ja kaksipuolinen harja tulee yhteiskäyttöön. Koulutusta varten taas hankin kuivattuja kananpaloja pussillisen.

Aion hakea ruokakupit kirpparilta tai maalata itse raakaposliinikupeista. Olen päätynyt posliinikuppeihin, niistä ei jää veteen tai ruokaan muovin makua ja ne eivät liusu lattialla syödessä. Kirpparilta aion hakea myös monensorttista pehmikettä pentujen pesäpaikkoihin.

Top 5 +1 kysymystä ja vastaukset

Minkä ikäisenä kissa olisi hyvä tuoda uuteen kotiinsa?

Yleisesti ajatellaan, että paras luovutusikä olisi 12-viikon iässä, ja niin se varmasti kissanpennun  mielestä onkin. 12-viikkoinen kissa on saanut olla enemmän kuin tarpeeksi emonsa kanssa ja kiintyä emonsa omistajaperheeseen. Pentu varmaan mieluiten viettäisikin vaikka koko loppuelämänsä syntymäkodissaan, mutta useimmat emokissojen omistajat eivät ole samaa mieltä. Rotukissoja ei saa lain mukaan luovuttaa ennen kymmenettä elinviikkoaan sen takia, että rotukissojen tulee olla rokotettuja ennen siirtymistään uuteen kotiin.

Emo alkaa vieroittaa pentujaan viimeistään kahden kuukauden iässä. Jos näin ei tapahdu, on ihmisen velvollisuus antaa esimerkkiä emolle, nostamalla pennut emonsa rinnalta kissanmaitokupin ääreen. Uusimpien tutkimusten mukaan kissalle paras luovutusikä olisi juuri vieroittamisen jälkeen 8-viikkoisena. Saattaa tuntua ensin julman aikaiselta, mutta kauaskantoisesti ajatellen se olisi kissalle paras ratkaisu. Kissan herkkä sosialistumisen vaihe nimittäin loppuu 10-viikkoisena, jonka jälkeen se ei voi luoda yhtä syviä suhteita ihmisiin kuin ennen sitä. Kissan luonne määräytyy siis sen mukaan, miten sitä on kohdeltu ensimmäisten 10 viikon aikana ja kissa leimautuu siihen henkilöön jonka luona se on ollut juuri ennen sosiaalisen herkistymisvaiheen loppumista. Jos kissa ei ole ollut kontaktissa ihmisten kanssa tänä herkkänä pentuvaiheena, kissa ei tule koskaan sopeutumaan ainakaan sen paremmin kuin pentunakaan ihmisen läheisyyteen ja silityksiin, päin vastoin. Jos kissanpentu on edelleen 8-10 viikon jälkeen synnyinkodissaan, se ei tunne koskaan oloaan turvalliseksi uudessa kodissaan, koska ei ole voinut luoda suhdetta omistajiinsa herkkänä pentuaikanaan. Tämä pentuajan "rakastumisaika" on ainutlaatuinen mahdollisuus kissalle luoda loppuelämänsä suhde oikeisiin omistajiinsa, jos pentu tuona aikana rakastuu "väärään" omistajaan (synnyinkotinsa ihmisiin), on erittäin julmaa riistää pennulta turvallisuutensa.

Luovuttamisen pitkittäminen 12-viikkoiseksi asti tekee siis loppupeleissä vain hallaa kissalle. Tietysti pentu ensin nauttii siitä, että saa olla kauan emonsa hoivissa ja tutussa ympäristössä, mutta siitä ei koskaan tule niin levollinen ja onnellinen kuin sellainen pentu joka on saanut rakastua lopulliseen omistajaansa. Yleensä käytöshäiriöt johtuvatkin liian myöhäisestä vieroituksesta, joka on traumatisoinut kissan, vaikka useimmat uskovat sen johtuvan liian aikaisesta vieroituksesta. On totta, ettei kissanpentua saa erottaa emostaan liian aikaisin, sekin kyllä aiheuttaa ongelmia, mutta vasta yli 11-viikkoisena vieroitettu kissa saa lähes yhtä todennäköisesti käytösongelmia.

Otetaampa esimerkiksi ihmislapsi. Jos ihmislapsi jouduttaisiin jostain syystä siirtämään uuteen perheeseen, mikä olisi paras aika? Liian nuorena lasta ei saa vieroittaa äidistään, se tarvitsee äidiltään lämpöä, turvallista, tuttua sydämensykettä sekä ravitsevaa ja vastustuskykyä antavaa rintamaitoa. Ei myöskään olisi oikein repiä lasta irti äidistää sen jälkeen kun se on kasvanut henkisesti niin vanhaksi että ymmärtää "liikaa". Ainakin yli 2-3-vuotias olisi liian vanha vaihtamaan perhettä, eikö? Entä sitten 5-vuotias? Kuinka traumaattista se olisi 5-vuotiaalle lapselle? Tässä järkyttävä paljastus: 12-viikkoinen kissanpentu vastaa henkiseltä kehitykseltään ihmisiin verrattuna 5-vuotiasta ihmislasta!

Tulisiko kissastani sisäkissa vai ulkokissa, vai jotain siltä väliltä?

Kaikissa näissä tapauksissa kissa voi olla onnellinen jos omistaja osaa rakentaa kissan ympäristön oikein.  Kissa ei tarvitse välttämättä ulkoitua jos sisäilma on raikasta, kissalle järjestetään metsästystä simuloivia leikkejä, sille annetaan rauhallinen paikka tarpeiden tekemiselle ja annetaan mahdollisuus raapia kynsiään sallitussa paikassa. Kissa pitää kuntoaan yllä venyttelemällä eikä se tarvitse aerobista liikuntaa (pitkäkestoista liikuntaa kuten juoksemista) kuten koirat. Koirat ovat kehittyneet vaeltamaan laumana pitkiä matkoja ja juoksemaan saaliin perässä, mutta kissa itsenäisenä saalistajana väijyy saalistaan ja tekee nopean liikkeen sen kiinni saamiseksi. Luontaisesti kissa siis harjoittaa vain anaerobista liikuntaa (lyhytkestoista liikuntaa, kuten nopeita pyrähdyksiä). Tässä ratkaisujen hyviä ja huonoja puolia:

Sisäkissa Kissan pitäminen ainoastaan sisällä on paras ratkaisu silloin, kun sinulla ei ole mahdollisuutta ulkoiluttaa kissaa säännöllisesti. Jos kissa ei tiedä millaista olisi olla ulkona, se ei osaa kaivata sitä, eikä sen tarvitse katsella kaihoisana ikkunasta ulos. Sisäkissasta tulee todennäköisimmin omistajaansa tarkasti kiintynyt sohvaperuna. Joillekkin kissoille sisällä oleminen on luontevampaa kuin toisille, metsästyksestä innostuneille kissoille.

Hyviä puolia sisäkissana pitämisessä:

1. Kissaa ei välttämättä tarvitse madottaa, jos se ei pääse syömään raakaa lihaa. Suositus on kuitenkin antaa sisäkissoille tarkoitettua matolääkettä.
2. Jos kissasi ei pääse kosketuksiin muiden kissojen kanssa, se ei tarvitse rokotuksia.
3. Kissa ei osaa kaivata ulos eikä sinun tarvitse kokea huonoa omaatuntoa jos et jaksa viedä kissoja lenkille.
4. Kissasi välttyy ristiriidoilta muiden kissojen kanssa.
5. Kissa ei katoa, jää auton alle tai tule rankkurin nappaamaksi.
6. Noudatat lakia, kissaa ei saisi lain mukaan päästää irrallan ulos missään olosuhteissa.
7. Kissasi ei aiheuta pahennusta muissa ihmisissä liikkuessaan yksin.
8. Kissasi ei tule vahingossa tiineeksi.
9. Kissasi kiintyy sinuun enemmän.

Ulkokissa Vapaasti ulkona liikkuva kissa on luonnollisimmassa ympäristössään, eikä se tule koskaan sopeutumaan takaisin sisäkissaksi. Vapaaseen ulkoiluun tottunut kissa metsästää (ja tuo saaliitaan myös sinulle), vahtii reviiriään ja tekee tuttavuutta muiden kissojen kanssa. Leikkaamaton kollikissa pitää suurta reviiriä itsellään ja saattaa joutua tappeluun. Ulkokissa pärjää hyvin esimerkiksi maalla, jossa ei ole vaaraa jäädä auton alle tai ärsyttää naapureita. Ulkokissa tarvitsee ulkokissoille tarkoitetun madotuksen 2 kertaa vuodessa sekä kissarutto, kissaflunssa ja rabies -rokotuksen joka vuosi.

Hyviä puolia ulkokissana pitämisessä:

1. Kissasi todennäköisesti merkkailee vähemmän sisällä ollessaan.
2. Kissa voi tehdä tarpeensa ulkona.
3. Kissa todennäköisesti teroittaa kynsiään mieluummin ulkona kuin sohvassasi.
4. Kissaa ei tarvitse ulkoiluttaa, sen voi vain päästää ulos.
5. Kissa saa toteuttaa luontaista metsästysviettiään
6. Ulkokissaa ei tarvitse leikittää yhtäpaljon kuin sisällä olevaa kissaa.
7. Esim. ladossa asuva ulkokissa voi tehdä töitä pyydystämällä pieneläimiä.
8. Kissasta tulee itsenäinen ja omillaan pärjäävämpi.

Valjaissa ulkoileva kissa Valjaissa ulkoiluttaessa kissa saa sisäkissojen lämpimän kodin ja läheisyyden omistajaan sekä ulkokissojen vapauden ulkoilla ja tutkia maailmaa kodin ulkopuolelta. Omistajan tosin täytyy sitoutua ulkoiluttamaan kissaa tasaisin väliajoin, ettei kissa turhaudu ja masennu. Toisaalta kissa tarvitsee vähemmän leikittämistä sisällä kun se saa virikkeitä ollessaan ulkona. Valjaissakin ulkoileva kissa tarvitsee samat rokotukset ja madotukset kuin ulkokissa.

Hyviä puolia valjaissa ulkoiluttamisessa:

1. Kissasi tottuu käyttämään valjaita, joten se onnistuu myös näyttelyissä, jossa valjaissa oleminen on ehdotonta.
2. Kissa ei tarvitse yhtä paljon leikittämistä sisällä kuin sisäkissa.
3. Kissan voi viedä kissapuistoon ja omistaja pääsee tutustumaan muihin kissanomistajiin.
4. Omistaja pääsee myös ulkoilemaan rakkaan lemmikkinsä kanssa, ulkoilemisesta voi tulla paljon viihdyttävämpää.
5. Kissan liikkumista ulkona on kivaa seurata.
6. Kissan käyttäytymisongelmat vähenevät sisällä ollessa.
7. Kissan turkin laatu paranee ulkoillessa.
8. Kissa saa toteuttaa ulkoilevan eläimen luonnettaan mutta pysyy silti läheisenä omistajalleen.
9. Valjaissa ulkoiluttaminen on laillista, toisin kuin kissan irrallaan pitäminen.

Miten voisin palkita ja rankaista kissaani oikein?

"Kharma, katso nyt mitä olet tehnyt kukalleni? Se oli ihan hyvä, mutta nyt se näyttää samalta kuin ruoka, johon et suostu edes koskemaan!"

Kissa kuulee: "Kharma, pla pla pla pla pla pla? Pla pla pla hyvä pla pla pla pla pla ruoka pla pla!" eli " Kharma, hyvä, ruoka?"

Kissa siis tunnistaa oman nimensä, sanan "hyvä" - jonka emäntä yleensä sanoo kun hän on tehnyt jotain oikein - ja sanan "ruoka" joksi kutsutaan hyvää syötävää. Pitkät jaarittelut siis saavat kissan ymmärtämään asian aivan eri lailla kuin omistaja oli sen tarkoittanut. Puheesta kissa ymmärtää yleensä vain omistajansa äänensävyn ja tunnetilan sekä muutamia oleellisia sanoja. Myöskään huutaminen kissalle ei auta, kissa unohtaa heti mitä oli tekemässä ja kummastelee, miksi omistaja haluaa tehdä hänelle pahan olon. Ainut opetus kissalle on se, että omistaja ei pidä hänestä. Sama opetus on kissan fyysisellä kurittamisella. Älä koskaan lyö kissaasi edes leikilläsi tai paina kissan nenää sen virtsaan tai ulosteeseen joka on väärässä paikassa, kissa yhdistää silloin ihmiskäden rankaisuun ja käsittää että hänen tarpeensa olivat pahoja, ei se paikka jonne hän ne teki. Kissa luonnostaan tekee tarpeensa siihen paikkaan, jonka hän on mieltänyt vessakseen, jos tämä paikka on väärä, pitäisi aloittaa siisteyskasvatus uudelleen. Myös jotkin sisäelinsairaudet voivat heikentää pidätyskykyä ja siten aiheuttaa virtsaamista väärään paikkaan.

Paras vaihtoehto rankaista kissaa on käyttää jotain esinettä, jota kissa ei osaa yhdistää omistajaansa kuten vesisuihkua vesipistoolista tai suihkepullosta tai kissaa kohti heitettyä paperitulloa. Tärkeintä on rankaista johdonmukaisesti joka kerta samasta asiasta. Näitä kiellettyjä asioita tulisi tosin olla mahdollisimman vähän jotta rankaisu toimisi. Rankaisua saa käyttää vain aivan välttämättömimmissä tilanteissa, muuten kissasta tulee pelokas, onhan vesisuihku tai paperipallo "näkymätön" vihollinen. Rankaisun pitää tulla kissalle aina sillä hetkellä kun se on tekemässä väärin, ei vasta sen jälkeen. Kissa ei ymmärrä että hänen aiemmilla teoillaan olisi merkitystä siihen, mitä nyt tapahtuu.

Positiivinen vahvistus on kuitenkin vahvin, palkitse mieluummin oikein tekemisestä, esimerkiksi anna herkkupala kun se käyttää hiekkalaatikkoa eikä ulosta sohvalle tai kun kissa raapii raapimispuuta eikä huonekaluja. Positiivinen vahvistus toimii usein paljon paremmin kuin rankaiseminen.

Osa kissoista rakastaa kissanminttua, jota saa myös tabletteina ja kaikki kissat rakastavat herkkupaloja kuten kissoille tarkoitettuja maitonameja tai juustopaloja. Nämä herkut toimivat hyvinä palkintoina jos ne ovat harvinaisia ja niitä voi käyttää hyväkseen opettaessaan kissaa tulemaan useammin syliin tai oppimaan nimensä. Aina kun sanot kissan nimen ja se tulee luoksesi, tarjoa sille palkinto ja silittele sitä hellästi. Toista vähintään päivittäin muutaman viikon ajan. Sano kissallesi sen nimi myös aina silloin kun tarjoat ruokaa. Vaikka makupalat ovat aina tervetulleita, silittely ja lempeä jutustelu ovat lähes yhtä tehokkaita.

Steriloisinko/kastroisinko kissani?

Hyviä puolia:

• Kissa ei tule vahingossa tiineeksi
  
• Kissan luonne rauhoittuu ja se alkaa pitää ihmisistä enemmän. Kun sukupuolivietti on poistettu, se voi keskittyä lemmikkinä olemiseen eikä sen tarvitse mouruta viettiensä vietävänä.
• Monet huonot tavat karsiutuvat kuten kollikissojen merkkailu, runsas raapiminen ja agressiivinen käytös.
• Urokset eivät joudu enää tappeluihin muiden urosten kanssa eivätkä veltele päiväkausia ja ole vaarassa jäädä auton alle.
• Kollikissoille saattaa syntyä kasvaimia kiveksiin jos niitä ei leikata.
• Et ole vastuussa villikissanaaraista jotka ovat tulleet tiineiksi mutta eivät kykene hoitamaan pentujaan.
• Tiineys ja synnytys eivät ole välttämättömiä naaraalle, se pääsee vain helpommalla jos se leikataan ennen pentuetta.
• Pentueet kuluttavat naaraskissaa ja se saattaa sairastua.
• Parittelussa syntyvät puremat saattavat aiheuttaa infektioita, kissojen immunikatoa ja leukemiaa naaraskissoilla.
• Kissat eivät karkaile niin paljon.
• Nisäkkäiden syövät yleistyvät jos kissaa ei leikata alle puolivuotiaana.
• Kissan elämä helpottuu.
• Vaikka naaras olisi koko ajan sisällä, se houkuttelee kolleja luokseen, joku saattaa päästä livahtamaan sisään.
  

Hinta: Kollikissat (kastrointi): n.50-100€ Naaraskissat (sterilointi): 90-130€
Paranemisaika: alle 10 vuorokautta

Miten minun pitäisi muokata kotiani, jotta kissa viihtyisi, eikä teloisi itseään?

• Jos kissasi pääsee parvekkeelle, lasita tai tee verkko kaiteen yläpuolelle, ettei kissa putoa vahingossa. Varsinkin pennut eivät osaa aina arvioida hyppynsä pituutta jos ne yrittävät hypätä parvekkeen kaiteelle.
• Jos hiekkalaatikko on vessassa, tee oveen säppi, jotta vessan ovi pyryisi koko ajan auki ja kissa pääsisi laatikolleen. Mieluusti katettu hiekkalaatikko kannattaa sijoittaa rauhalliseen paikkaan.
• Järjestä kissalle korkeita paikkoja, jonne se voi hypätä ja viettää aikaansa korkealla tarkkaillen ympäristöään. Kissat viihtyvät korkeissa paikoissa, koska siellä ne tuntevat olevansa turvassa. Petikin olisi parasta sijoittaa korkealle paikalle. Varsinkin arka kissa myös nukkuu mieluiten korkealla.
• Järjestä mieluiten useampia tutuntuoksuisia raapimispaikkoja (kts. edellinen vastaus).
• Tarjoa kissallesi turvallinen, mieluusti katettu ja pehmustettu paikka nukkua. Aluksi tuttu kuljetuskoppa on kissan mieleen jos se on pehmustettu ja sijoitettu rauhalliseen ja lämpimään paikkaan.
• Lieden säätönupit kannattaa suojata metalliristikolla, ettei kissa laita liettä vahingossa päälle ollessaan yksin kotona.
• Älä jätä kissaa yksin avotulen kanssa.
• Säilytä myrkylliset pesuaineet poissa kissan ulottuvilta.
• Älä pidä kotonasi myrkyllisiä huonekasveja.
• Hanki kissallesi virikkeitä. Pieneläimiä muistuttavat lelut ovat hyviä saalistuskohteita sisäkissoille.
• Kasvata sisäkissalle ruohoa, jota syömällä se voi puhdistaa kehoaan.
• Hanki 3 ruokakuppia jokaiselle kissalle, sijoita ne erilleen hiekkalaatikosta, mieluiten eri huoneeseen.
• Lukitse ikkunat ja pidä ne suljettuna. Tuuleta vain valvotusti.
• Käytä harkiten särkyviä koriste-esineitä.
• Suojaa pistorasiat ja sähköjohdot, ettei kissa pääsisi pureskelemaan niitä.
• Piilota roskakorit kissoilta.
• Sulje pesukoneen, tiskikoneen ja wc-ponton kansi aina käytön jälkeen. Varmista ettei kissa ole mennyt tiskikoneeseen tai pesukoneeseen ennen kuin käynnistät laitteen.
• Älä jätä lipaston laatikoita auki, kissa saattaa mennä sinne ja joku sulkea laatikon epähuomiossa, jolloin kissa jää loukkuun.
• Älä jätä pikkulasta kahdestaan kissan kanssa, kumpikin voi olla vaarassa.
• Älä jätä särkyviä esineitä pöydän reunalle.
• Katso, ettei kissa ole hypännyt jääkaappiin kun suljet oven.
• Älä jätä suuria vesiastioita kissan lähelle, kissa ei välttämättä pääse pois vedestä sinne pudottuaan. Pidä akvaario suljettuna.
• Tarkkaile kiehuvia nesteitä ja ruokia.
• Pidä terävät työkalut kissan ulottumattomissa
• Liiku varovasti ettet kompastu tai astu kissan päälle.
• Karsi kotoasi ahtaita paikkoja, jonne kissa saattaa jäädä jumiin.
• Tarjoa kissallesi piilopaikkoja esim. pahvilaatikko tai sängyn alunen.
• Anna kissalle aikaa sopeutua uuteen kotiin rauhassa.

Ylipainoinen kissa, miten lihomisen voisi välttää ja mitä pitäisi tehdä jos kissa on jo päässyt lihomaan liikaa?

Varsinkin leikatut kollikissat, mutta myös muut kissat jotka viettävät paljon aikaansa sisällä ja saavat suurimman osan ruuastaan suoraan purkista, ilman että niiden tarvitsee itse nähdä mitään vaivaa sen eteen, lihovat erittäin helposti. Normaalipainoinen kissa on ylhäältäpäin katsottuna suht suoralinjainen, sen kylkilyiden reunat eivät näy, mutta se ei myöskään saa muistuttaa ovaalia tai palloa. Itämaiset kissat ovat luonnostaan laihempia kuin esim. brittiläiset lyhytkarvat tai persialaiset ja exoticit. Jos olet epävarma kissasi painosta, voit mitata sen itse tai kysyä eläinlääkärin mielipidettä.

Kissan punnitseminen onnistuu niin, että ensin punnitset itsesi, sitten otat kissan syliisi ja punnitset teidät molemmat. Vähennä tämän jälkeen oma painosi sinun ja kissasi yhteispainosta. Kissa on normaalisti 2,5-7kg painava, keskimäärin 4kg. Naaraat n. 500g kevyempiä. Voit verrata kissasi painoa muiden samanrotuisten kissojen painoihin (keskiarvopainoja löytyy kirjoista, jotka esittelevät erilaisia kissarotuja).

Kissat lihovat yleensä kolmesta syystä: Niitä syötetään liikaa, ne eivät saa tarpeeksi liikuntaa tai niitä syöttää useampi kuin yksi ihminen. Ylipainoisille kissoille on tarjolla kevyitä kissanruokia, joita myydään tavallisissa marketeissa sekä erityisiä dieettiruokia, joita saa ostaa eläinlääkäriltä tai hyvinvarustetuista eläintarvikeliikkeistä. Eläinlääkäri on paras asiantuntija kertomaan kuinka kissan paino saadaan laskemaan. Yleisohje on kuitenkin se, että kissalle aletaan tarjoamaan enemmän liikuntaa kävelulenkkien, kiipeilypuun tai leikittämisen muodossa ja sille tarjotaan vähemmän energiaa kuin mitä se kuluttaa. Ilman eläinlääkärin ohjeita kissan tarvitsemaa energiamäärää vuorokautta kohden ei saa alittaa. Parasta olisi tarjota sen verran ruokaa kuin mitä sen painon mukaan on suositeltavaa tarjota, mutta antaa kissalle enemmän mahdollisuuksia liikuntaan. Näin kulutetun energian määrä tulee suuremmaksi kuin syödyn ruuan antama energia.

Välttääksesi kissasi lihomisen leikitä sitä säännöllisesti, käytä kävelylenkillä, päästä ulos vapaasti tai hanki kiipeilyteline jo heti aluksi. Älä ylitä ruoanvalmistamien antamia suosituksia ruuan määrän suhteen ja käytä leikatuille kissoille juuri niitä varten tarkoitettuja ruokia. Huomioi, että jos annat erilaisia ruokia esimerkiksi märkäruokaa ja kuivaruokaa puoliksi, puolita kummankin ruuan suositeltu päiväannos. Kuivaruoka on ravinnepitoisempaa kuin märkäruoka, joten sitä tulisi antaa huomattavasti vähemmän ja mieluiten veteen sekoitettuna. Jos kissalla on riski tulla ylipainoiseksi, kannattaa välttää kuivaruuan kostuttamista maidolla tai kermalla.

Kissamaista

Tänään tuli taas kauhea kissakuumekohtaus, poika alkaa olla jo niin iso, ettei siitä ole sylivauvaksi minulle, joku pitäisi saada siis sylintäytteeksi. Jokaisessa elokuvakohtauksessa jossa näkyy kissa, Miia ampaa telkkaria kohden kädet ojossa. Ja voi sitä tuskaa jos ulkona näkyy kissa: "Saanko mä ottaa sen? Ei se varmaan ole kenenkään oma... Saanko ees silittää ja pitää hetken sylissä?" Ihan sama juttu kuin aiemmin vauvakuumeessa. Mutta sylikissa sen olla pitää ja jos ei ole niin sittenpähän opetellaan!

Katselin koiranulkoiluttajia ollessani kävelylllä pojan kanssa. Voi kuinka koirat vaikuttavatkaan tyhmiltä kissoihin verrattuna, oikeastaan ei tyhmiltä sanana varsinaisessa merkityksessä, mutta niin erilaisilta kuin kissat. Mieheni on kummastellut kissainnostustani (hän haluaisi Crocsin eli gorgin): "Koirat ovat kumppaneita, niiden kanssa voi harrastaa, ne välittävät ihmisistä. Mitä ihmettä näet kissoissa?" Nimenomaan, en halua otusta joka läähättää vieressäni odottamassa milloin pääsisi ulos, syö vaikka pikkukiviä jos ne vain ovat ruokakupissa, tottelee jokaista sanaani ja sen elämän onnen täyttymys on saada vinkuva possulelu suuhunsa. Haluan sielunkumppanin itselleni ja minuahan on juuri kutsuttu kissamaiseksi. Lenkki sateessa on viimeinen asia jonka haluaisin kokea, en tyydy mihin tahansa ruokaan ja liikuntani on venyttelyä tai joogaa; kissamaista, eikö.

Miksi kissoissa se itsetunto, ylimielisyys, lämmönhakuisuus, diivamaisuus, itsenäisyys ja vaativuus on niin ihania piirteitä vaikka ihmisissä noita harvoin siedämme. Minulla se on varmaan samanlaisuuden löytämistä. Rakastan lämpöä ja vihaan juoksemista. Ehkä kissasta saisin kaverin sohvalle peittojen lämpöön, patterin viereen, tottakai. Jos kissa osaisi puhua se sanoisi aivan kuten minä kun ulko-ovi aukenee kylmään lumipyryyn ja on aika lähteä ulos: "Onko pakko? En mä." ja juoksisi takaisin lämpimään. Ruuan suhteen minulla on niin paljon rajoituksia että en enää koskaan halua selittää ruokavaliotani kenellekään. Olen siis Pesco-pollo-ovo-lactovegetaristi karppaaja. Todennäköisesti kissani taas allergisoituu kaikelle ruualle joka tulee pakkauksessa, jossa on kissan kuva (tarkoittaa että ruoka on tarkoitettu vain koirille) ja ateriat tullaan hakemaan lihatiskiltä. Minulla ei ole koskaan ollut hyvä itsetunto enkä ole pahemmin itsestäni välittänyt, mutta olen oppinut elämään itseni (ja esimerkiksi läskieni) kanssa, toisin kuin monet muut ihmiset. Huonolla itsetunnolla varustetut ihmiset varmaan siis näkevät minut diivamaisena ja ylimielisenä. Nähkööt, ehkä joskus jopa saan hyvän itsetunnon, ja se olisi minulle voitto, ei häpeä, niin kuin suomalaisessa kulttuurissa se nähdään.

Eräs ihminen on haukkunut minua narsistiksi, vaikka en todellakaan ajattele vain omaa etuani. Joskus otan toiset ihmiset liiankin hyvin omassa elämässäni huomioon niin että välillä havahdun: "Kenen elämää olenkaan oikein elämässä, omaani vai muiden?". Ehkä minusta päällepäin saa narsistisen kuvan juuri kissamaisuuteni takia, päällepäin kissatkin vaikuttavat monesti vain itseään ajattelevilta diivoilta, mutta toinen puoli tulee syvässä suhteessa esiin. Helmi oli esimerkiksi vaistonnut emäntänsä (omistaja on kyllä oikeastaan hänen miehensä) surun ja tullut lohduttamaan nuolemalla. Myös monissa kirjoissa kuvataan tätä kissojen herkkää vaistoa, jolla ne havaitsevat, ettei omistajalla ole kaikki hyvin ja tulevat lohduttamaan. Kissat osaavat myös yhtyä ihmisten iloon, mutta lohduttaminen on niiden vahvimpia puolia.

Joten ihminen joka väittää kissaansa narsistiksi, ei todennäköisesti ole sen omistaja tai sitten hän ei ole saanut muodostettua kissaansa suhdetta. Parhaimmillaan kissa pesee omistajaansa kuin emo pentujaan, opettaa ihmistä metsästämään hiiriä (tai ainakin yrittää), ruokkii häntä a'la carte annoksella myyrää, antaa hellyyttä olemalla sylissä tai puskemalla päätään jalkaa vasten ja mikä parasta, osaa lukea sinua ja tunteitasi kuudennella aistillaan. Tietenkin vain ladossa aikaansa viettävä kissa, jonka ainoa tehtävä on metsästää hiiriä ja joka saa siitä palkaksi vain annoksen ruokaa kerran päivässä vaikuttaa helposti narsistilta, koska kukaan ei tunne sitä, sille ei ole annettu mahdollisuutta tutustua kunnolla. Voihan kissa näinkin elää onnellisena, mutta turha tuomita ennen kuin tuntee.

Kuinka hellyyttävää saada muodostettua kissaan sellainen suhde, joka ei koskaan rakoile riitojen takia kuten ihmissuhteet, mutta jossa kumpikin haluaa osoittaa hellyyttä ja välittämistä. On olemassa joku joka ymmärtää sinua niin paljon alkeellisella, mutta kaikkein herkimmällä tasolla, lapsuuden tasolla, mutta juuri siksi ettei ymmärrä sinua korkeammalla tasolla.  Tällaista suhdetta ei voi muodostaa ihmisen kanssa, aina jossain vaiheessa ihmissuhdesolmut tulevat tielle. Ihmisen ja kissan välinen suhde muistuttaa meitä suhteestamme äitiimme tai lapsiimme. Kissa on meille niin emo kuin vauvakin, ja juuri tälläistä täydellisesti syvintä sisintämme hoitavaa suhdetta olemme koko elämämme hakeneet ensin vanhemmistamme, sitten puolisosta ja lopulta lapsistamme, mutta pysyvää sellaista emme ole löytäneet. Äidistä meidän on luovuttava, samoin lapsistamme eikä puoliso voi tyydyttää halua hoivata ja tulla hoivatuksi, kyse on kahden aikuisen suhteesta, ei hoivasuhteesta.

Voidaksemme siis ymmärtää lemmikkiämme tai läheisiämme, meidän on annettava ystävällemme aikaa näyttää oikea luonteemme ja panostaa aikaamme jotta oppisimme enemmän. Jos lusikalla antaa niin on turhaa odottaa että saisi kauhalla. Vaikka aluksi kauhalla saisitkin, niin älä odota että saisit yhtä paljon jatkossakin jos et ole valmis itse tarvoamaan kuin lusikallisen. Jokaisen hyvän suhteen perustana on kuunteleminen (tai kissojen tapauksessa "kuunteleminen"), jutteleminen ja välittämisen osoittaminen aina kun siihen on mahdollisuus. Jos et välitä antaa silityksiä kissallesi kun se niitä kaipaa, tuskin kissasikaan piittaa siitä, miltä sinusta tuntuu.

Terveisin,

Miia

Kissan Salatut Elämät

Olen miettinyt tämän päivän aihetta kauan ja päätynyt siihen, että kirjoitan nyt jostain aivan muusta kuin kissoista, kissojen kannalta tosin. Kun tulee syksy, ihmiset käpertyvät peittojen alle sohvaan eivätkä halua tietää ulkona riehuvasta syysmyrskystä mitään muuta kuin sateen rauhoittavan, rummuttavan äänen. Rakastan sitä tunnetta kun ulkona on kylmä eikä minun tarvitse mennä ulos. Katselen ukkosta ja sadetta ikkunasta ehkä vähän ylimielisenä nähdessäni jonkun kävelevän ulkona viluissaan. Aivan kuin kissat. Ainoa ero on se, että kaipaan syliini pehmoista karvaturria kehräämään, kissa taas lämmintä ja huolehtivaa kättä silittämään.

Ja sitten tarvitaan enää kuppi teetä tai kahvia ja kirja... tai pikemminkin telkkari, koska nykyään ihmisille on suuri haaste jo lukea edes tv:n tekstityksiä, saatika kirjoja.

Olen odottanut syksyn uusia sarjoja varmaan jo heinäkuun alusta asti. Kun huomasin, ettei salkkarit alakaan samaan aikaan koulun kanssa, järkytyin. Ainahan niin on ollut, ne on tulleet aina jotenkin kuin lohdutuksena siitä että loma loppui. Entä missä on mun Elämä lapselle -konserttini? Pakotin mieheni ostamaan meille Big Brotherin 24/7 -kanavan, mun piti saada se jo raskausaikana, mutta parempi nyt kuin ei koskaan. Enää 5 päivää, olihan se jo aika nähdä kyseisestä sarjasta untakin. Muistan, että poika osasi salkkareiden tunnusmusiikin jo vatsassa ollessaan ja potki (tai pikemminkin hypähteli) sen tahdissa. Olen kuullut tästä monilta muiltakin äideiltä. Muunmuassa omalta äidiltäni sen, että minä heräsin vatsassa ollessani aina iltauutisten tunnusmusiikkiin ja möykkäsin sitten koko yön. En ole siis muuttunut ollenkaan. Eivätkö sitten kissanpennutkin voisi oppia jo vatsassa ollessaan tiettyjä sävelmiä, saatika aikuiset kissat. Ovathan kaupunkilaislinnutkin oppineet piipittämään nokialaisen tunarin tahtiin.

Äitini kysyi minulta kun olin soittamassa pianoa, mitä arvelisin kissojen pitävän soittamisestani, oppisivatko ne nauttimaan siitä kun soitan. Jäin miettimään asiaa. En pidä mahdottomana sitäkään, että kissa todella nauttisi musiikin kuuntelemisesta. Siitä taas olen varma, että kun kissan omistaja toimii tietyllä tavalla ja harrastaa samoja asioita kuin aina, kissa nauttii siitä turvallisuudentunteesta. "Kaikki on niin kuin aina, omistaja ei ole sairas, se on kotona ihan selvästi kun musiikkiakin kuuluu, ai tuohan on se tuttu kappale...". Kissoilla on erinomainen kuulo, paljon parempi kuin meillä (tosin jotkut valkoturkkiset ja lähes kaikki sinisilmäiset kissat ovat kuuroja). Miksi siis kissalle musiikki muka olisi vähempiarvoista kuin meille? Eikö se ole pikemminkin toisin päin? Voimme tietenkin vedota aina siihen että kissat ovat niin paljon tyhmempiä kuin me, etteivät osaa nauttia korkeakulttuurista, mutta tarvitaanko musiikista nauttimiseen älykkyyttä? En usko että poikani oli kovin älykäs vielä 20-viikkoisena sikiönä kun hän alkoi pyörähdellä musiikin tahtiin vatsassani kun soitin pianoa. Ei hän varmaankaan ollut sen viisaampi kuin kissakaan vielä silloin.

Eräässä kissakirjassa sanottiin, etteivät kissat tajua sitä, että tv:n kuva on kaksiulottainen pinta. Ne luulevat tv:ssä näkyvää lintua oikeaksi ja hyppäävät sen kimppuun vain törmätäkseen lasiin. Sama voi aluksi käydä ikkunalasinkin kanssa. Luuleeko kissa siis että tv on ikkuna? Voisiko se olla niin tyhmä? Osaako kissa yhdistää, että ikkunassa oleva maisema on se sama jossa hän hetken päästä vilistää? Luulisin että osaa ainakin sen perusteella, mitä olen kissoja seurannut. Eikö sitten ole epäloogista ettei kissa pääse koskaan tv-ikkunan taakse? Se saattaa kiertää tv:tä ja ihmetellä, millaiseen häkkiin se lintu on nyt laitettu. Tässäkään asiassa en usko helpoimpaan ratkaisuun "Kissa on niin tyhmä ettei se ajattele kuin syömistä ja lisääntymistä" jolla päästään miettimästä asiaa sen enempää. Niin kuin aiemmin sanoin, uskon että kissat oppivat tiettyjen sarjojen tunnusmusiikin ja huomaavat siitä: "Kaikki on kuten aina ennenkin. Ruoka tulee aina siihen aikaan ja vähän sen jälkeen omistaja istuu sohvalle. Silloin kun kuuluu tuo tietty musiikki, on hyvä aika mennä omistajan syliin sillä hänellä on aikaa silittää minua silloin.

Kissoilla on hyvä näkö, ne eivät huomaa yksityiskohtia eivätkä erota kaikkia värejä toisistaan, mutta liikkuvan esineen he näkevät terävänä siinä missä me näemme vain viiruja pallon lentäessä ohitsemme. Vaikka näkö on erilainen, kissa tunnistaa omistajansa myös näköaistin avulla, vaikka hajuaisti onkin sille tunnistamisessa tärkein. Tutkimusten mukaan ihminen erottaa parhaiten oman rotunsa edustajat. Evoluution kautta ne yksilöt, jotka ovat erottaneet vieraat ihmiset tutuista, ovat selvinneet. Opimme jo muutaman kuukauden ikäisinä erottamaan äitimme näön avulla, se on elinehto. Jos kaikki ihmiset ovat suhteellisen samannäköisiä, samaa rotua, tarvitsemme enemmän tarkkaavaisuutta ja keinoja erottaa ihmiset toisistaan. Aikuisena huomaamme, että kaikki kiinalaiset tai tummaihoiset näyttävät keskenään samanlaisilta ja ihmettelemme. Luultavasti kissatkin tunnistavat paremmin toisensa kuin ihmiset. Ihmiset he lajittelevat tuttuihin ihmisiin jotka ne tunnistavat myös näön perusteella ja vieraisiin, jotka taas ovat tunkeilijoita. Tv:n hahmot varmaan vaikuttavat vain sekavalta mössöltä kaikessa hajuttomuudessaan

Näillä perusteilla voin olettaa, että saippuasarjojen seuraaminen voi olla kissalle aika haastavaa, mutta silti nautinnollista ainakin sen tuoman turvallisuudentunteen takia. Aion ottaa kissani vielä peiton alle kun ensimmäinen syysmyrsky saapuu ja seurata, kuinka monta sinkkuelämää ne jaksavat viettää sylissäni. Tärkeintä on kuitenkin läheisyys, lämpö ja luottamus siihen että toinen pitää huolta.

Kissankoulutusta

Helmi-Ilmi Kelmi, pentujen äiti

Kissat eivät varsinaisesti ole yhtä koulutettavissa kuin koirat, ne haluavat olla itsenäisiä, päättää itse mitä tekevät ja suoda mahdollisesti palvelusväelleen (omistajilleen) hellyyshetkiä jos ruoka on tullut ajallaan. Vaikka toisin monet luulevat, kissoja voi kuitenkin kouluttaa jossain määrin, oppivathan ne Ivan Pavlovin teorian mukaan ihan yhtälailla kuin koirat tai rotat. Meillä ei ole vielä kissoja, joihin voisin testata koulutustaitojani, mutta olen kuitenkin lukenut aiheesta lisää, olenhan lainannut jo yli kymmenkunta kissanhoito-opasta kirjastosta ja kaikkihan ne on luettava läpi vaikka suurimmalta osalta sisältävätkin samoja asioita.

Eräässä kirjassa (ei voi enää muistaa missä kaikista lainaamistani kirjoista se oli) opetettiin kissa antamaan suukko. Tarvittiin kaksi henkilöä, omistaja ja avustaja. Avustajan poskeen sipaistiin siirappia ja kun kissa tuli lähelle nuolaistaakseen sitä, omistaja sanoi "Kisu, pussaa." ja kun kissa oli nuolaissut, sille annettiin herkkupala. Lopulta kissa oppi sen, että kun sille sanottiin "Kisu, pussaa.", se nuolaisi lähinnä olevaa ihmistä ja sai aina sen jälkeen herkkupalan. Minua jäi mietityttämään tässä ensinnäkin se, onko oikein "pakottaa" kissaa osoittamaan nuolaisullaan (joka kissamaailmassa viestii sisaruutta, hyväksymistä "laumaan" tai emon ja pennun välistä suhdetta, joka on pohjana omistajan ja kissan välillä) hellyyttä täysin vierasta ihmistä kohtaan. Ehkä tämän tapainen koulutus sopisi käytettäväksi vain sellaista ihmistä kohtaan, jonka kissa on jo omasta vapaasta tahdostaan ottanut laumaansa ja merkinnyt hyväksytyksi feromoneillaan. Toiseksi minua mietitytti se, miksi kissa ylipäätään nuolaisisi siirappia? Kissat luonnostaan ovat lähinnä lihansyöjiä ja syövät mieluiten proteiineja ja rasvoja (kuten karppaajatkin) ja viimeisenä vasta vähiten tarvitsemiaan hiilihydraatteja joita sokeri ja siirappi ovat kokonaan. Kissat voi opettaa pitämään makeasta, mutta sitä ne eivät luonnostaan tee. Käyttääkseni aasinsiltaa sanon vielä, ettei kissoille edes saisi tarjota suuria määriä hiilihydraatteja vaikka he vaikuttaisivatkin niistä pitävän. Aikuisen kissan energiamäärästä saisi koostua korkeintaan vain 30% hiilihydraateista. Iso annos kaurapuuroa ei siis sovi kissoille, korkeintaan pennulle voi syöttää velliä, josta suurin osa on kissanmaitoa ja vain hieman viljaa.

Seuraava opetus taas on hyvin tarpeellinen varsinkin sellaisille kissoille jotka saavat liikkua ulkona vapaasti, nimittäin kissan nimen opettaminen. Kissa ei tiedä miksikä mielivaltainen omistaja on hänet ristinyt, ellei sitä opeteta kissalle. Nimen opettaminen on helppoa, tosin vaatii hieman muistia. Kissalle toistetaan sen nimeä aina kun se on sylissä, kun sille tarjotaan ruokaa ja kissa alkaa lähestyä ruokakuppiaan, kun sitä silitetään ja ennenkaikkea silloin kun se on astelemassa luoksesi. Kissasta riippuen nimen opetteleminen voi olla hidasta tai nopeaa mutta näillä neuvoilla kissan pitäisi oppia nimensä ja tulemaan luokse kutsuttaessa.

Arka kissa

Ainakin minulle - ja luultavasti monille muillekin kissanomistajille - kissan ja ihmisen välisessä suhteessa ihaninta on läheisyys, silitykset ja sylissä oleminen. Onkin tutkittu, että kissanomistajat elävät muita pidempään juuri sen takia että pitävät kissaa sylissä ja silittävät niitä. Tämä hellyyden osoittaminen saa ihmiset unohtamaan murheensa helpommin ja siksi stressitaso laskee ja sitä myötä myös verenpaine. Seuraava koulutus liittyykin juuri siihen, miten aran ja itsenäisen kissan saisi syliin laskemaan omistajansa verenpainetta. Olen lukenut tästä aiheesta taasen netistä. Arka kissa viihtyy parhaiten piilossa ihmisiltä sängyn alla tai piilossa olevassa pesässään. Kissaa ei saa pakottaa olemaan sylissä, silloin se oppii, että syli on paha paikka, vankila, ja päättää ettei koskaan ainakaan vapaaehtoisesti siihen tule. Kun kissa tulee pois piilostaan on mahdollisuus totuttaa häntä luottamaan ihmisiin. Aluksi kissa saa palkinnon jo siitä kun tulee ihmisen lähelle, sen jälkeen kun koskettaa tassullaan, kun molemmat tassut ovat sylissä ja niin eteenpäin kunnes kissa on kokonaan sylissä. Kun kissa on oppinut luottamaan omistajaansa, sille riittää palkinnoksi silitykset jotka muistuttavat emon nuolaisuja. On syntynyt omistajan ja kissan välinen suhde jonka kissa yhdistää jo hävinneeseen suhteeseensa emoonsa.

Seuraava ongelma ujon kissan kanssa on varmaankin se, ettei kissa hyväksyy omistajansa, mutta ei vieraita ihmisiä. Kissa menee aina piiloon huomatessaan vieraan ihmisen rikkovan reviiriään, jos kissa revitään väkisin esille tervehtimään vierailijoita, kissa pyristelee niin kauan kunnes pääsee karkuun, ja etsii niin monta kertaa uuden piilon, kunnes löytää niin hyvän, ettei kukaan pääse häneen käsiksi.  Tässä lukemani strategia tämän ongelman ratkaisemiseksi: Vie kissa tutussa kuljetuskopassaan (josta kissa ei pääse pois) syrjäiseen paikkaan, huoneeseen, jossa aiot viettää aikaa vieraasi kanssa. Laita tähän tuttuun pesään kissalle raikasta vettä, ruokaa ja tutuntuoksuisia pehmikkeitä. Pidä aluksi kissaa vain muutama minuutti huoneessa, huomaa että vieraat eivät saa huomioida kissaa millään lailla. Varoita vieraita tästä etukäteen! Vie kissa sen jälkeen toiseen huoneeseen pesässään ja anna sen olla itsekseen. Pidä kissaa joka kerta kauemmin samassa huoneessa vieraiden kanssa ja lopulta usean harjoituskerran jälkeen voit avata kopan oven. Todennäköisesti kissa on oppinut ettei vieraissa ole mitään pelättävää ja uskaltaa astua esiin ja lopulta ehkä mennä tervehtimäänkin vieraita. Tässä opetuksessa tärkeintä on se, etteivät vieraat tule silittelemään kissaa tai ylipäätään ollenkaan huomioi sitä.

Pentukuvat

Kharma Catze

Nemo Chaos

Kissatavaroita ja perheenjäsenten haastattelut

Miian hankkimat kissatavarat:

Tuunasin vanhan vaaleanpunaisen kuljetuslaatikon Hello Kitty -versioksi sisustustarroilla.

Kharmalle on jo valmiina kaksi pantaa, nahkainen vaaleanpunainen ja Hello Kitty panta.

Eri puolilta suomea keräämäni, hiekkalapio, lelupussi ja kissanruohoa.

Teemun haastattelu:

1. Mitä odotat kissoilta? Supervoimia, kuten lentokykyä, laserkatsetta ja kung-fu -taitoa.
2. Mitkä asiat mietityttävät sinua?  Että mistä voin tunnistaa sen.
3. Mitä aiot tehdä kissojen kanssa kun ne saapuvat? Juosta kilpaa ruokakupille.
4. Kumpi on suosikkisi, Kharma vai Nemo? Nemo, koska se seilaa kotiin.
5. Parhaimmat kokemuksesi kissoista kautta aikojen? Kun mä tajusin mistä sen tunnistaa.
6. Mitä täytyy vielä tehdä ennen kissojen tuloa? Istuttaa hiiriä metsästettäväksi kotiin. ks. alla.
7. Mitä aiot hankkia kissoja varten? Marsun. (Miia: tai hamhamsterin.)
8. Mitkä värit sopivat a) Kharmalle, b) Nemolle? a) PINKKI! b) Harmaansininen
9. Mikä kissoissa on ihaninta? Häntä! :)
10. Minne sijoittaisit a) kissojen pedit, b) raapimispuun? a) TV:n ja pianon väliin b) ylösalaisin kattoon kiinni.
11. Kauanko uskot kissojen olevan meillä, kuinka vanhoiksi he elävät? Miksi? Pidempään kuin minä, 9*20 eli 180 vuotiaiksi (eli vuoteen 2192), koska niillä on niin hyvä emäntä (Miia: <3)
12. Kuinka monta kissaa meidän taloudessamme olisi liikaa? Neljä o liikaa.
13. Millaisia leluja ostaisit kissoillemme? Korisevia.
14. Miten aiot leikkiä kissojen kanssa? Maailmanpelastusta supervihollisia vastaan.
15. Kerro tähänastisista kokemuksistasi a) Kharmasta, b) Nemosta a) Totaalinen diiva. b)Ihmisläheinen pikku karvapallo (Miia: ...ja läski!)
16. Oma kommenttisi? Kissan tunnistaa korvista.

Miian haastattelu:

1. Mitä odotat kissoilta? Sitä että ne makais mun päällä kun mä katon telkkaria ja että saisin sitten silitellä niitä :3
2. Mitkä asiat mietityttävät sinua?  Että riittääkö niille yksi kissavessa ja pitääkö niille olla 3 vai 6 ruokakuppia? O_o?
3. Mitä aiot tehdä kissojen kanssa kun ne saapuvat? Halailla ja pussailla niitä ja tarjota herkku gourmet aterioita sekä maitokarkkeja <3
4. Kumpi on suosikkisi, Kharma vai Nemo? Molemmat ovat yhtä paksuja eikusiis raksuja.
5. Parhaimmat kokemuksesi kissoista kautta aikojen? Sekun Tiikeri halus olla mun sylissä JA rapsutettavana mökillä.
6. Mitä täytyy vielä tehdä ennen kissojen tuloa? Ostaa vaikka mitä tavaraa ja ja ja pakottaa Teemu laittamaan säppejä vessan ja parvekkeen oviin.
7. Mitä aiot hankkia kissoja varten? Kissavessan, raapimapuun, ruokakuppeja, valjaita, Nemolle pannan (Teemu: Kirkon?), leluja, ruokaa, nameja, peittoja, nukkumakorin, kissamaitoa, ootas mä haen ton mun listan...
8. Mitkä värit sopivat a) Kharmalle, b) Nemolle? a) Punainen ja pinkki b) Musta
9. Mikä kissoissa on ihaninta? Pehmoinen ja kiiltävä turkki.
10. Minne sijoittaisit a) kissojen pedit, b) raapimispuun? a) Mitkä pedit? Ne nukkuu mun kainalossa. b) Teemu kirjahyllyn tilalle (Teemu: How come?).
11. Kauanko uskot kissojen olevan meillä, kuinka vanhoiksi he elävät? Miksi? Koko ikänsä eli noin 16 vuotta kunnes ne kuolevat ylipainoon.
12. Kuinka monta kissaa meidän taloudessamme olisi liikaa? Sit jos niitä olis niin paljon että ne tulvis parvekkeelta alas.
13. Millaisia leluja ostaisit kissoillemme? Pehmoleluja, turvariepuja ja höyheniä.
14. Miten aiot leikkiä kissojen kanssa? Kutittamalla niitä masusta (Teemu: Se ei tiedä mitä se aikoo tehdä).
15. Kerro tähänastisista kokemuksistasi a) Kharmasta, b) Nemosta a) Ylimielinen pikkuprinsessa. b) Plösö karvapallo.
16. Oma kommenttisi? Kestääkö vielä kauan ennenku ne tulee =,( ?

Mummin haastattelu:

1. Mitä odotat kissoilta? Rauhaa, kissat ovat rauhallisia.
2. Mitkä asiat mietityttävät sinua?  Mitä söisin seuraavaksi...
3. Mitä aiot tehdä kissojen kanssa kun ne saapuvat? Etsiä niille hyvän lepaikan.
4. Parhaimmat kokemuksesi kissoista kautta aikojen? Tykkäävät ulkoilusta.
5. Mitä täytyy vielä tehdä ennen kissojen tuloa? Pysyä mahdollisimman tyynenä.
6. Mitä aiot hankkia kissoja varten? Oman henkilökohtaisen imurin.
7. Mikä kissoissa on ihaninta? Siisteys.
8. Minne sijoittaisit a) kissojen pedit, b) raapimispuun c) kissavessan? a) Tuulikaappiin b) Pihalle C) Naapuriin
9. Kauanko uskot kissojen olevan meillä, kuinka vanhoiksi he elävät? Miksi? About one year, koska on kohteliasta viettää edes yhdet synttärit.
10. Kuinka monta kissaa meidän taloudessamme olisi liikaa? Yksi.
11. Millaisia leluja ostaisit kissoillemme? Kissaharjan.
12. Miten aiot leikkiä kissojen kanssa? Kylvetän heidät.
13. Oma kommenttisi? En ole kissavihamielinen, mutta kissat eivät pidä ominaistuoksustani, olen koiraihminen.

Mitä kissa tarvitsee? Onko pentu terve?

Mitä kissa tarvitsee?

Kotiin on tulossa kissa (jos toinenkin) ja alan miettimään, mitä pikkuinen pentu sitten tarvitsee, mitä tulee olla varattuna etukäteen ja mitä myöhemmin saattaa tarvita. Mikä taas on turhaa?

Olen lukenut paljon kissakirjoja ja niistä parhaita ovat olleet; Edwards, Alan: Gummerruksen suuri kissakirja, Kissarodut & kissojen hoito, Gummerrus 1999, Bessant, Claire: Kaikki kissoista, WSOY 1999, Morris, Desmond: Miksi kissa kehrää, WSOY 1986 ja Edney, Andrew: Kissan hoito-opas, WSOY 1992. Näistä kirjoista olen saanut suurimman osan tietämyksestäni jota varmaan jossain vaiheessa aina jakelen täälläkin.

Pennulle on suositeltavaa ostaa etukäteen:

• Kissavessa tai hiekkalaatikko sekä kissanhiekkaa
• Kissan iänmukaista märkäruokaa, halutessasi nappuloita
• Kolme ruokakuppia; vedelle, märkäruualle ja kuivaruualle
• Nukkumapaikka, jona voi aluksi toimia vaikka pehmustettu kuljetushäkki, jotta pentu pääsee halutessaan rauhaan
• Raapimispaikka, ettei kissa valitse raavittavakseen huonekaluja (saattaa se valita raapimapaikasta huolimattakin)
• Valjaat ja talutushihna, jos haluat viedä kissan ulos (Huomaa ettei pentua saa viedä ulos ennen kuin on kulunut 4 viikkoa edellisestä madotuksesta, 2 viikkoa rabies-, kissarutto- ja kissaflunssarokotuksista ja kissa on täyttänyt 12 viikkoa.) Halutessasi myös panta jossa on omat yhteystietosi, siltä varalta että kissa pääsee karkuun.
• Pehmeä, mieluusti luonnonharjaksista valmistettu harja ja kynsisakset
• Iänmukaisia leluja
• Kuljetuslaatikko jos haet kissan itse kotiisi.
• Madotuslääke

Mitä kissalle kannattaa ottaa mukaan synnyinkodista?:

• Jotta kissan olisi helpompi sopeutua uuteen kotiinsa, sille kannattaa ottaa mukaan pala esim. peittoa johon on tarttunut kodin ja emon tuoksua.
• Matkan ajaksi sen mielilelu ja pehmusteita. Kissa ei välttämättä jaksa pidätellä koko matkaa joten pehmusteen kannattaa olla imukykyinen.
• Kissanruokaa johon pentu on synnyinkodissaan tottunut. Kun kissa on sopeutunut uuteen kotiinsa, voit vaihtaa ruuan mieleiseksesi sekoittamalla uutta ruokaa tuttuun ruokaan.
• Kissanhiekkaa johon pentu on tottunut. Hiekan kanssa kannattaa toimia samoin kuin ruuankin suhteen.
• Mukaan kannattaa napata myös mahdollisimman paljon tietoa pennusta. Mistä se pitää, mitä se vihaa?

Mitä muuta saatetaan tarvita?

Kissa saattaa tarvita vaikka mitä riippuen sen terveydestä, mutta tässä yleisimpiä...

• Hammasharja ja -tahnaa. On suositeltavaa harjata kissan hampaat vähintään kerran kuussa, suun terveyteen liittyvät ongelmat ovat kissoilla jopa 70% yleisempiä kuin koirilla.
• Silmä- ja korvavesi
• Shampoo, hoitoaine ja kuivapesuaine
• Lisäravinteet
• Sakset turkin hoitoa varten
• Ruokailualunen
• Vessamatto
• Tarvikekori
• Unipeitto
• Turvavyö
• Villapaita ja sadeasu
• Näyttelyhäkki ja muut näyttelytarvikkeet
• Aktivointileluja
• Punkkipanta
• Nimiriipus
• Autonsuojus
• Ensiapulaukku
• Heijastimet
• Pelastusliivit...

Onko kissanpentu terve?

Ennen kuin kissan ostaa, kannattaa tarkistaa, onko se hyvässä kunnossa. Huonokuntoisesta ja sairaasta yksilöstä yleensä koituu suuria eläinlääkärikuluja ja parhaasta hoidosta huolimatta kissa saatetaan joutua lopettamaan ettei se kärsisi turhaan. Nämä asiat tarkastamalla voit varmistua että pentu on hyvässä kunnossa:

1. Korvat ovat puhtaat, kissa ei raavi niitä
2. Silmät ovat kirkkaat, ne eivät rähmi tai vuoda, vilkkuluomi ei ole näkyvissä
3. Nenänpää on viileä, kostea ja puhdas
4. Suu ja ikenet ovat vaaleanpunaiset, eivät tummat eivätkä vaaleat, hengitys on raikas
5. Vasta pyöreä, mutta ei pinkeän pullottava
6. Raajat ovat vahvat
7. Hännänalus on puhdas ja kuiva, ei jäänteitä ripulista

Miten pitää kissa terveenä?

Kissan terveyden kannalta oleellisinta on se, että kissa on madotettu (sisäkissan tai ulkokissan madotuslääkkeellä), rokotettu, se saa tarpeeksi ruokaa, hivenaineita ja vitamiineja (tarvittaessa lisäravinteita), sillä on puhdas ja miellyttävä hiekkalaatikko, kissa käy eläinlääkärin tarkistuksessa vuosittain ja että sen haavat ja vammat hoidetaan asianmukaisesti.

Madotus

Ensimmäinen madotus tehdään pennuille neljän viikon ikäisenä, sen jälkeen kahden viikon välein kymmenen viikon ikäiseksi eli 4, 6, 8 ja 10 viikkoisina. Tämän jälkeen kahden kuukauden välein, kunnes kissa on tullut aikuisikäiseksi (n.1 vuoden ikäisenä). Aikuinen kissa madotetaan 1-2 kertaa vuodessa sisäkissan tai ulkokissan matolääkkeellä sen mukaan onko kissa kokonaan sisällä vai pääseekö se välillä myös ulos.

Rokotus

Ennen rokotusta, edellisestä madotuksesta tulee olla vähentään kaksi viikkoa. Ensimmäiset rokotukset kissa saa 12 viikkoisena, sen takia on tärkeää madottaa kissa 10 viikon ikäisenä. Rokotuksen jälkeen kissa on pidettävä sisällä vähintään kahden viikon ajan.

Kissaruttoon rokotetaan 12 viikkoisena ja vuoden ikäisenä. Tehoste annetaan 1-3vuoden välein.

Kissanuhaan eli kissaflunssaan rokotetaan 12 viikkoisena, 16-20 viikkoisena ja vuoden ikäisenä. Tehoste annetaan vuoden välein.

Rabiesta vastaan rokotetaan 16-20 viikkoisena ja vuoden ikäisenä. Tehoste tarvitaan 2-3 vuoden välein.

On tärkeää että kaikki kissat ovat rokotettuja ainakin kissaruttoa ja kissanuhaa vastaan. Näyttelyihin kissa ei pääse ilman rokotuksia.

Ruokailu

Kissoilla tulisi olla jatkuvasti tarjolla puhdasta vettä, vaikka kissat ovatkin alunperin aavikkoeläimiä eivätkä juuri osaa hankkia tarvitsemaansa nestemäärää juomalla. Tämän takia on erikoisen tärkeää että kissa saa riittävästi märkäruokaa joka täyttää hyvin sen nestetarpeen. Kuivaruokaa kissa ei tarvitse. Jos kuitenkin ehdottomasti haluat antaa kuivaruokaa, sen tulee olla kostutettu maidolla (jotkut kissat tarvitsevat laktoositonta maitoa) tai kermalla.

Kissat eivät saa syödä raakaa lihaa varsinkaan jos niille on annettu vain sisäkissoille suunnattu madotus. Myöskään liian suolaista ruokaa ei saa antaa. Kissat ovat luonnostaan lihansyöjiä, joten ne kestävät huomattavasti vähemmän hiilihydraatteja ja kasviksia kuin koirat. Jotta kissat saisivat vaihtelua ruokavalioonsa, ruuan tulisi olla itsevalmistettua vähintään kahtena päivänä viikossa.

Alle vuoden ikäinen kissa on pentu, joten sille on sopivaa vain pennuille tarkoitettu märkäruoka. Pennuille ei saa tarjota kuivaruokaa! Tässä annosmäärät pennun iän mukaan:

3-4kk: 3-4krt/vrk 300-500g
4-5kk: 3-4krt/vrk 500-700g
5-6kk: 3-2krt/vrk 700-800g
6-12kk 1-2krt/vrk 700-800g

Aikuiselle kissalle tarjotaan purkkimuonaa tai puolikuivaa ruokaa 400-800g 1-2 kertaa päivässä. Joidenkin mielestä kuivamuona ei sovi kissoille ollenkaan, toisten mielestä sitä voi kuitenkin antaa vähäisiä määriä purkkiruuan, kerman tai maidon seassa.

Hiekkalaatikko tai kissanvessa

Paras hiekkalaatikko on sellainen, mihin kissa on sopeutunut. Jos kissa on arka tai laatikko on meluisalla paikalla, kannattaa valita katollinen ja heiluriovellinen malli. Jotkut kissat pelkäävät mennä katolliseen vessaan tai kieltäytyvät käyttämästä heiluriovea. Silloin kannattaa valita puoliavoin malli. Jos perheessä on lapsia, kannattaa ottaa huomioon se, että lapsi ei pääse häiritsemään kissaa tai koskemaan ulosteisiin.

Kissanhiekoista kannattaa ehdottomasti valita hajusteeton ja melko kevyt merkki (ota huomioon että kannat samaa kissanhiekkaa kotiisi jopa 20 vuotta, kissat kun eivät pidä muutoksista).Vaikka ihmisistä saattaisi tuntua miellyttävämmältä valita hajustettu hiekka, joka peittää alleen hajut, se on kuitenkin yleensä huonoin vaihtoehto. Jos tuoksu tuntuu nenääsi hieman epämiellyttävältä, kissasta se tuntuu sen huomattavasti tarkemman hajuaistin ansioista sietämättömältä, jolloin kissa ei pysty käyttämään vessaa vaikka kuinka haluaisi. Kissat ovat luonnostaan siistejä, joten niille on vähintään yhtä inhottavaa kuin ihmisille, jos ne joutuvat valitsemaan uudeksi vessakseen esim. sohvan vain koska niiden tarpeidentekopaikka on pilattu hajusteilla.

Parhaimmat kissatarvikkeet

Nämä tarvikkeet olen valinnut Kharmalle ja Nemolle:

Kissavessaksi olen valinnut Moderna Flip Cat kissanvessan, koska se on helppo siivota avaamalla osa katosta. Katon sisäpuolelta löytyy hiekkalapio nopeasti. Toinen syy miksi valitsin tämän mieluummin kuin kauniin Trendy Cat Classic -vessan on se, että kaikki kissat eivät suostu käyttämään katollista vessaa varsinkaan pentuna, ja toiset kissat taas eivät uskalla tehdä tarpeitaan avolaatikossa. Valitsemastani vessasta saa avoimemman avaamalla osan katosta ja suljetumman sulkemalla katon ja lisäämällä heilurioven, joten sen pitäisi sopia lähes kaikille.

Valjaat ja pannat halusin valita kissojen luonteen mukaan. Kharmalle ostin ensin tavallisen vaaleanpunaisen, nahkaisen pannan kalakuvioilla kunnes törmäsin Vaaleanpunaiseen Hello Kitty pantaan, joka oli aivan pakko ostaa Outokummun eläintarvikeliikkeestä matkoilla ollessani. Nemolle taas olen suunnitellut pannaksi ja valjaisi mustia ja pääkallokuvioisia, vaikkei Nemo kovin raju kissa olekaan. Kharman valjaista taas tulee punaiset perusvaljaat.

En tosin tiedä, tulenko koskaan viemään Nemoa ja Kharmaa ulos, jotkut sanovat, että enimmäkseen sisällä olevat kissat ovat onnellisempia kun niiden ei tarvitse katsella ikkunasta ulos tietäen mitä ne tälläkin hetkellä menettävät. Tieto lisää tuskaa. Jos alan käyttämään kissoja ulkona, otan sen kyllä lähes jokapäiväiseksi rutiiniksi.

Kissanpedin Kharma on jo saanut, kuten edellisestä päivityksestä näkyy ja olenkin miettinyt, tarvitseeko Nemo omaa petiä, kissat kun eivät minun kokemukseni mukaan edes piittaa omista sängyistään vaan nukkuvat mieluummin Emäntänsä kainalossa (tai naamalla). Luulisin että yksi peti riittää kummallekin, mutta olen nyt kaiken varalta valinnut Nemollekin pedin jos sille tulee joskus niin suuri tarve, että kannattaa ostaa.




Raapimispuu on noussut suurimmaksi kysymykseksi. Puu pitäisi olla valmiiksi ostettuna ennen pentujen saapumista, muuten ne keksivät toisen paikan rapsuttaa kynsiään ja tapoja on myöhemmin vaikeaa muuttaa. Puu pitäisi mieluusti kuorruttaa kissanmintulla (jos kissamme nyt siitä yleensä pitävät) sekä omistajan tuoksulla. Kissat valitsevat rapsutuspaikakseen nimittäin mieluiten juuri sen esineen, jossa on eniten omistajan tuoksua, kuten vaikka lempinojatuolin. Puun pitäisi olla lisäksi melkoisen suuri, mutta mahtua meidän pieneen kolmioomme, eli kokoa saisi olla eniten ylöspäin. Liian pienen puun kissa hylkää kasvaessaan ja kaksi kissaa tarvitsevat enemmän tilaa kuin yksi. Turhaa laittaa rahaa yhtään liian pieneen puuhun kun voi kerralla ostaa suuremman. Toisaalta taas rahaa ei meillä ole liikaa hukattavaksi, eli kirpputoreja aion kiertää nyt ahkeraan ja tutkailla eläinkauppojen manoksia. Tämä yksi puu on nyt tällä hetkellä suosikkini sen edullisuuden takia:

Tämä puu ehkä riittäisi.

Tämä puu on liian pieni kahdelle aikuiselle kissalle.

Tässä taas hauskoja ja (liiankin?) yleellisiä kissatarvikkeita:

Igluvessa
Peti
Matkustusväline
Huppari
Villapaita
ja kaikkein upeinta: Hello Kitty tavaraa!

Päivitän tätä lisää kunhan tutustun kissatarvikkeisiin lisää :)

Kharma ja Nemo Elokuussa

Olimme pohjanmaalla käymässä taas kerran 6.-12.8.-12, oli ihanaa päästä leikkimään pentujen kanssa, jotka ovat jo oppineet kävelemään, leikkimään ja nahistelemaan keskenään. Olin ostanut Kharmalle oman sängyn jonka hän ainoana pentuna otti heti omakseen ja vaati, että Helmi käy imettämässä häntä erikseen tässä pinkissä majassa. Koska Kharma on nainen - eli poikia katalampi - hän huomasi, että kun käy imemässä eri aikaan kuin pojat, voi maistella myös toisten pentujen tisseistä maitoa. (Kissanpennuillahan on jokaisella oma nimikkonisänsä)

Kharma 1,5kk vanhana rinsessanpedissään

Tällä hetkellä Kharma on ainoa pentu joka ei ole maistanutkaan kiinteää ruokaa. Viime viikonloppuna Helmi antoi pennuille metsästysnäytteen. Emo raahasi emäntänsä vastusteluista huolimatta sisälle, pentukoppaan, pullukan hiiren jonka oli juuri metsästänyt. Helmi katseli hämmentyneenä pentujaan jotka eivät ilmeisesti tajunneet opetustilanteen vakavuutta ja edessä olevaa gourmet-annosta. Kaikki muut pennut kyllä kävivät haistelemassa raatoa, mutta Rölli "Omantiensäkulkija" Raita koisasi mykkyrässä sohvapöydän hyllytasolla.

Jossain vaheessa Rölli sitten havahtui siihen, mitä oli tullut menetettyä ja kipaisi raadon luo, otti sen hampaisiinsa ja alkoi sähistä kaikille sisaruksilleen jotka yrittivät tulla vähänkään lähemmäksi. Kharma ja Nemo koettivat onneaan saada palasen, mutta Röllin uhkaava sähinä sai heidät tuulelle: "Okei, okei, pidä hiiresi" ja kipusivat korista vaivihkaa pois.

Tässä vielä havaintoja kunkin pennun luonteesta:

• Tiikeri: Kaikista pennuista rohkein ja ihmismyönteisin. Tiikeri oli ensimmäinen joka uskaltautui syömään kiinteää ruokaa, hän seikkailee ensimmäisenä uusen (ja tuttujenkin) ihmisten jalkojen juureen. Tiikeri rakastaa nukkua sylissä ja tulla silitetyksi mahasta, vaikka mikä tahansa muukin paikka soveltuu silitykseen erinomaisesti. Tiikerin voisi nimetä suoraan sylivauvaksi.
• Rölli: Rölli on oman tiensä kulkija, hän nukkuu kun muut leikkii, leikkii kun muut syö ja syö kun muut nukkuu. Röllin voi tavata useimmin sängyn alta, kirjahyllystä tai sohvapöydän alatasolta. Rölli on jäänyt kaikille ihmisille etäisimmäksi. Se ei pahemmin viihdy sylissä, mutta tykkää poskesta silittelystä. Välillä Rölli kellahtaa selälleen leikkimään ihmisen käden kanssa.
• Kharma: Kharma on Diiva. Hän on itsenäinen eikä juuri välitä ihmisistä, se seuraa etäältä veljiensä kinastelua ja nukkuu mieluiten yksin omassa pesässään. Kharma on muutenkin itsenäinen, yksinäinen sielu. Hän haluaa tehdä kaiken itsekseen ja päättää itse mitä tekee. Kharma on ovela ja vaativa tyttö, saa nähdä saanko valloitettua hänen sydämensä vai tuleeko hänestä äitinsä kaltainen ei-niin-sylikissa -tyyppi. Kharma on mieltynyt maitoon eikä ole suostunut syömään pentunappuloita, ehkä ruoka ostetaan jatkossa fileinä lihatiskiltä...
• Nemo: Nemo on pennuista persoonallisin Tiikerin kanssa. Nemo on melko rohkea, vaikkei yhtä sosiaalinen kuin Tiikeri, vielä. Nemo on pullein, pehmein ja kuosiltaan kaikista kaunein minun mielestäni. Nemo rakastaa nuoleskelua ja putsailee mielellään ainakin Emännän kättä. Nemoa voisi kutsua lähes mustavalkoiseksi vaikka on hänellä kyljissä jonkin verran tabbykuviota.

Kharma veljensä Tiikerin kanssa

Nemo (Pulle) Chaos pitää lempinimensä merkitystä yllä olemalla tissitakiainen ja ylivoimaisesti pentueen pulleroisin, pehmein ja siistein (ihmiset ei osaa selvästikään pestä itseään, joten jonkunhan ne on nuoltava).

Tässä on minun mielipiteeni, Helmin isäntäperhe kertokoon lisää jos haluaa :)