Kissankoulutusta

Helmi-Ilmi Kelmi, pentujen äiti

Kissat eivät varsinaisesti ole yhtä koulutettavissa kuin koirat, ne haluavat olla itsenäisiä, päättää itse mitä tekevät ja suoda mahdollisesti palvelusväelleen (omistajilleen) hellyyshetkiä jos ruoka on tullut ajallaan. Vaikka toisin monet luulevat, kissoja voi kuitenkin kouluttaa jossain määrin, oppivathan ne Ivan Pavlovin teorian mukaan ihan yhtälailla kuin koirat tai rotat. Meillä ei ole vielä kissoja, joihin voisin testata koulutustaitojani, mutta olen kuitenkin lukenut aiheesta lisää, olenhan lainannut jo yli kymmenkunta kissanhoito-opasta kirjastosta ja kaikkihan ne on luettava läpi vaikka suurimmalta osalta sisältävätkin samoja asioita.

Eräässä kirjassa (ei voi enää muistaa missä kaikista lainaamistani kirjoista se oli) opetettiin kissa antamaan suukko. Tarvittiin kaksi henkilöä, omistaja ja avustaja. Avustajan poskeen sipaistiin siirappia ja kun kissa tuli lähelle nuolaistaakseen sitä, omistaja sanoi "Kisu, pussaa." ja kun kissa oli nuolaissut, sille annettiin herkkupala. Lopulta kissa oppi sen, että kun sille sanottiin "Kisu, pussaa.", se nuolaisi lähinnä olevaa ihmistä ja sai aina sen jälkeen herkkupalan. Minua jäi mietityttämään tässä ensinnäkin se, onko oikein "pakottaa" kissaa osoittamaan nuolaisullaan (joka kissamaailmassa viestii sisaruutta, hyväksymistä "laumaan" tai emon ja pennun välistä suhdetta, joka on pohjana omistajan ja kissan välillä) hellyyttä täysin vierasta ihmistä kohtaan. Ehkä tämän tapainen koulutus sopisi käytettäväksi vain sellaista ihmistä kohtaan, jonka kissa on jo omasta vapaasta tahdostaan ottanut laumaansa ja merkinnyt hyväksytyksi feromoneillaan. Toiseksi minua mietitytti se, miksi kissa ylipäätään nuolaisisi siirappia? Kissat luonnostaan ovat lähinnä lihansyöjiä ja syövät mieluiten proteiineja ja rasvoja (kuten karppaajatkin) ja viimeisenä vasta vähiten tarvitsemiaan hiilihydraatteja joita sokeri ja siirappi ovat kokonaan. Kissat voi opettaa pitämään makeasta, mutta sitä ne eivät luonnostaan tee. Käyttääkseni aasinsiltaa sanon vielä, ettei kissoille edes saisi tarjota suuria määriä hiilihydraatteja vaikka he vaikuttaisivatkin niistä pitävän. Aikuisen kissan energiamäärästä saisi koostua korkeintaan vain 30% hiilihydraateista. Iso annos kaurapuuroa ei siis sovi kissoille, korkeintaan pennulle voi syöttää velliä, josta suurin osa on kissanmaitoa ja vain hieman viljaa.

Seuraava opetus taas on hyvin tarpeellinen varsinkin sellaisille kissoille jotka saavat liikkua ulkona vapaasti, nimittäin kissan nimen opettaminen. Kissa ei tiedä miksikä mielivaltainen omistaja on hänet ristinyt, ellei sitä opeteta kissalle. Nimen opettaminen on helppoa, tosin vaatii hieman muistia. Kissalle toistetaan sen nimeä aina kun se on sylissä, kun sille tarjotaan ruokaa ja kissa alkaa lähestyä ruokakuppiaan, kun sitä silitetään ja ennenkaikkea silloin kun se on astelemassa luoksesi. Kissasta riippuen nimen opetteleminen voi olla hidasta tai nopeaa mutta näillä neuvoilla kissan pitäisi oppia nimensä ja tulemaan luokse kutsuttaessa.

Arka kissa

Ainakin minulle - ja luultavasti monille muillekin kissanomistajille - kissan ja ihmisen välisessä suhteessa ihaninta on läheisyys, silitykset ja sylissä oleminen. Onkin tutkittu, että kissanomistajat elävät muita pidempään juuri sen takia että pitävät kissaa sylissä ja silittävät niitä. Tämä hellyyden osoittaminen saa ihmiset unohtamaan murheensa helpommin ja siksi stressitaso laskee ja sitä myötä myös verenpaine. Seuraava koulutus liittyykin juuri siihen, miten aran ja itsenäisen kissan saisi syliin laskemaan omistajansa verenpainetta. Olen lukenut tästä aiheesta taasen netistä. Arka kissa viihtyy parhaiten piilossa ihmisiltä sängyn alla tai piilossa olevassa pesässään. Kissaa ei saa pakottaa olemaan sylissä, silloin se oppii, että syli on paha paikka, vankila, ja päättää ettei koskaan ainakaan vapaaehtoisesti siihen tule. Kun kissa tulee pois piilostaan on mahdollisuus totuttaa häntä luottamaan ihmisiin. Aluksi kissa saa palkinnon jo siitä kun tulee ihmisen lähelle, sen jälkeen kun koskettaa tassullaan, kun molemmat tassut ovat sylissä ja niin eteenpäin kunnes kissa on kokonaan sylissä. Kun kissa on oppinut luottamaan omistajaansa, sille riittää palkinnoksi silitykset jotka muistuttavat emon nuolaisuja. On syntynyt omistajan ja kissan välinen suhde jonka kissa yhdistää jo hävinneeseen suhteeseensa emoonsa.

Seuraava ongelma ujon kissan kanssa on varmaankin se, ettei kissa hyväksyy omistajansa, mutta ei vieraita ihmisiä. Kissa menee aina piiloon huomatessaan vieraan ihmisen rikkovan reviiriään, jos kissa revitään väkisin esille tervehtimään vierailijoita, kissa pyristelee niin kauan kunnes pääsee karkuun, ja etsii niin monta kertaa uuden piilon, kunnes löytää niin hyvän, ettei kukaan pääse häneen käsiksi.  Tässä lukemani strategia tämän ongelman ratkaisemiseksi: Vie kissa tutussa kuljetuskopassaan (josta kissa ei pääse pois) syrjäiseen paikkaan, huoneeseen, jossa aiot viettää aikaa vieraasi kanssa. Laita tähän tuttuun pesään kissalle raikasta vettä, ruokaa ja tutuntuoksuisia pehmikkeitä. Pidä aluksi kissaa vain muutama minuutti huoneessa, huomaa että vieraat eivät saa huomioida kissaa millään lailla. Varoita vieraita tästä etukäteen! Vie kissa sen jälkeen toiseen huoneeseen pesässään ja anna sen olla itsekseen. Pidä kissaa joka kerta kauemmin samassa huoneessa vieraiden kanssa ja lopulta usean harjoituskerran jälkeen voit avata kopan oven. Todennäköisesti kissa on oppinut ettei vieraissa ole mitään pelättävää ja uskaltaa astua esiin ja lopulta ehkä mennä tervehtimäänkin vieraita. Tässä opetuksessa tärkeintä on se, etteivät vieraat tule silittelemään kissaa tai ylipäätään ollenkaan huomioi sitä.