Minkä ikäisenä kissa olisi hyvä tuoda uuteen kotiinsa?
Yleisesti ajatellaan, että paras luovutusikä olisi 12-viikon iässä, ja niin se varmasti kissanpennun mielestä onkin. 12-viikkoinen kissa on saanut olla enemmän kuin tarpeeksi emonsa kanssa ja kiintyä emonsa omistajaperheeseen. Pentu varmaan mieluiten viettäisikin vaikka koko loppuelämänsä syntymäkodissaan, mutta useimmat emokissojen omistajat eivät ole samaa mieltä. Rotukissoja ei saa lain mukaan luovuttaa ennen kymmenettä elinviikkoaan sen takia, että rotukissojen tulee olla rokotettuja ennen siirtymistään uuteen kotiin.
Emo alkaa vieroittaa pentujaan viimeistään kahden kuukauden iässä. Jos näin ei tapahdu, on ihmisen velvollisuus antaa esimerkkiä emolle, nostamalla pennut emonsa rinnalta kissanmaitokupin ääreen. Uusimpien tutkimusten mukaan kissalle paras luovutusikä olisi juuri vieroittamisen jälkeen 8-viikkoisena. Saattaa tuntua ensin julman aikaiselta, mutta kauaskantoisesti ajatellen se olisi kissalle paras ratkaisu. Kissan herkkä sosialistumisen vaihe nimittäin loppuu 10-viikkoisena, jonka jälkeen se ei voi luoda yhtä syviä suhteita ihmisiin kuin ennen sitä. Kissan luonne määräytyy siis sen mukaan, miten sitä on kohdeltu ensimmäisten 10 viikon aikana ja kissa leimautuu siihen henkilöön jonka luona se on ollut juuri ennen sosiaalisen herkistymisvaiheen loppumista. Jos kissa ei ole ollut kontaktissa ihmisten kanssa tänä herkkänä pentuvaiheena, kissa ei tule koskaan sopeutumaan ainakaan sen paremmin kuin pentunakaan ihmisen läheisyyteen ja silityksiin, päin vastoin. Jos kissanpentu on edelleen 8-10 viikon jälkeen synnyinkodissaan, se ei tunne koskaan oloaan turvalliseksi uudessa kodissaan, koska ei ole voinut luoda suhdetta omistajiinsa herkkänä pentuaikanaan. Tämä pentuajan "rakastumisaika" on ainutlaatuinen mahdollisuus kissalle luoda loppuelämänsä suhde oikeisiin omistajiinsa, jos pentu tuona aikana rakastuu "väärään" omistajaan (synnyinkotinsa ihmisiin), on erittäin julmaa riistää pennulta turvallisuutensa.
Luovuttamisen pitkittäminen 12-viikkoiseksi asti tekee siis loppupeleissä vain hallaa kissalle. Tietysti pentu ensin nauttii siitä, että saa olla kauan emonsa hoivissa ja tutussa ympäristössä, mutta siitä ei koskaan tule niin levollinen ja onnellinen kuin sellainen pentu joka on saanut rakastua lopulliseen omistajaansa. Yleensä käytöshäiriöt johtuvatkin liian
myöhäisestä vieroituksesta, joka on traumatisoinut kissan, vaikka useimmat uskovat sen johtuvan liian aikaisesta vieroituksesta. On totta, ettei kissanpentua saa erottaa emostaan liian aikaisin, sekin kyllä aiheuttaa ongelmia, mutta vasta yli 11-viikkoisena vieroitettu kissa saa lähes yhtä todennäköisesti käytösongelmia.
Otetaampa esimerkiksi ihmislapsi. Jos ihmislapsi jouduttaisiin jostain syystä siirtämään uuteen perheeseen, mikä olisi paras aika? Liian nuorena lasta ei saa vieroittaa äidistään, se tarvitsee äidiltään lämpöä, turvallista, tuttua sydämensykettä sekä ravitsevaa ja vastustuskykyä antavaa rintamaitoa. Ei myöskään olisi oikein repiä lasta irti äidistää sen jälkeen kun se on kasvanut henkisesti niin vanhaksi että ymmärtää "liikaa". Ainakin yli 2-3-vuotias olisi liian vanha vaihtamaan perhettä, eikö? Entä sitten 5-vuotias? Kuinka traumaattista se olisi 5-vuotiaalle lapselle? Tässä järkyttävä paljastus: 12-viikkoinen kissanpentu vastaa henkiseltä kehitykseltään ihmisiin verrattuna 5-vuotiasta ihmislasta!
Tulisiko kissastani sisäkissa vai ulkokissa, vai jotain siltä väliltä?
Kaikissa näissä tapauksissa kissa voi olla onnellinen jos omistaja osaa rakentaa kissan ympäristön oikein.
Kissa ei tarvitse välttämättä ulkoitua jos sisäilma on raikasta, kissalle järjestetään metsästystä simuloivia leikkejä, sille annetaan rauhallinen paikka tarpeiden tekemiselle ja annetaan mahdollisuus raapia kynsiään sallitussa paikassa. Kissa pitää kuntoaan yllä venyttelemällä eikä se tarvitse aerobista liikuntaa (pitkäkestoista liikuntaa kuten juoksemista) kuten koirat. Koirat ovat kehittyneet vaeltamaan laumana pitkiä matkoja ja juoksemaan saaliin perässä, mutta kissa itsenäisenä saalistajana väijyy saalistaan ja tekee nopean liikkeen sen kiinni saamiseksi. Luontaisesti kissa siis harjoittaa vain anaerobista liikuntaa (lyhytkestoista liikuntaa, kuten nopeita pyrähdyksiä).
Tässä ratkaisujen hyviä ja huonoja puolia:
Sisäkissa Kissan pitäminen ainoastaan sisällä on paras ratkaisu silloin, kun sinulla ei ole mahdollisuutta ulkoiluttaa kissaa säännöllisesti. Jos kissa ei tiedä millaista olisi olla ulkona, se ei osaa kaivata sitä, eikä sen tarvitse katsella kaihoisana ikkunasta ulos. Sisäkissasta tulee todennäköisimmin omistajaansa tarkasti kiintynyt sohvaperuna. Joillekkin kissoille sisällä oleminen on luontevampaa kuin toisille, metsästyksestä innostuneille kissoille.
Hyviä puolia sisäkissana pitämisessä:
Kissaa ei välttämättä tarvitse madottaa, jos se ei pääse syömään raakaa lihaa. Suositus on kuitenkin antaa sisäkissoille tarkoitettua matolääkettä.
Jos kissasi ei pääse kosketuksiin muiden kissojen kanssa, se ei tarvitse rokotuksia.
- Kissa ei osaa kaivata ulos eikä sinun tarvitse kokea huonoa omaatuntoa jos et jaksa viedä kissoja lenkille.
- Kissasi välttyy ristiriidoilta muiden kissojen kanssa.
- Kissa ei katoa, jää auton alle tai tule rankkurin nappaamaksi.
- Noudatat lakia, kissaa ei saisi lain mukaan päästää irrallan ulos missään olosuhteissa.
- Kissasi ei aiheuta pahennusta muissa ihmisissä liikkuessaan yksin.
- Kissasi ei tule vahingossa tiineeksi.
- Kissasi kiintyy sinuun enemmän.
Ulkokissa Vapaasti ulkona liikkuva kissa on luonnollisimmassa ympäristössään, eikä se tule koskaan sopeutumaan takaisin sisäkissaksi. Vapaaseen ulkoiluun tottunut kissa metsästää (ja tuo saaliitaan myös sinulle), vahtii reviiriään ja tekee tuttavuutta muiden kissojen kanssa. Leikkaamaton kollikissa pitää suurta reviiriä itsellään ja saattaa joutua tappeluun. Ulkokissa pärjää hyvin esimerkiksi maalla, jossa ei ole vaaraa jäädä auton alle tai ärsyttää naapureita. Ulkokissa tarvitsee ulkokissoille tarkoitetun madotuksen 2 kertaa vuodessa sekä kissarutto, kissaflunssa ja rabies -rokotuksen joka vuosi.
Hyviä puolia ulkokissana pitämisessä:
Kissasi todennäköisesti merkkailee vähemmän sisällä ollessaan.
Kissa voi tehdä tarpeensa ulkona.
- Kissa todennäköisesti teroittaa kynsiään mieluummin ulkona kuin sohvassasi.
- Kissaa ei tarvitse ulkoiluttaa, sen voi vain päästää ulos.
- Kissa saa toteuttaa luontaista metsästysviettiään
- Ulkokissaa ei tarvitse leikittää yhtäpaljon kuin sisällä olevaa kissaa.
- Esim. ladossa asuva ulkokissa voi tehdä töitä pyydystämällä pieneläimiä.
- Kissasta tulee itsenäinen ja omillaan pärjäävämpi.
Valjaissa ulkoileva kissa Valjaissa ulkoiluttaessa kissa saa sisäkissojen lämpimän kodin ja läheisyyden omistajaan sekä ulkokissojen vapauden ulkoilla ja tutkia maailmaa kodin ulkopuolelta. Omistajan tosin täytyy sitoutua ulkoiluttamaan kissaa tasaisin väliajoin, ettei kissa turhaudu ja masennu. Toisaalta kissa tarvitsee vähemmän leikittämistä sisällä kun se saa virikkeitä ollessaan ulkona. Valjaissakin ulkoileva kissa tarvitsee samat rokotukset ja madotukset kuin ulkokissa.
Hyviä puolia valjaissa ulkoiluttamisessa:
Kissasi tottuu käyttämään valjaita, joten se onnistuu myös näyttelyissä, jossa valjaissa oleminen on ehdotonta.
Kissa ei tarvitse yhtä paljon leikittämistä sisällä kuin sisäkissa.
- Kissan voi viedä kissapuistoon ja omistaja pääsee tutustumaan muihin kissanomistajiin.
- Omistaja pääsee myös ulkoilemaan rakkaan lemmikkinsä kanssa, ulkoilemisesta voi tulla paljon viihdyttävämpää.
- Kissan liikkumista ulkona on kivaa seurata.
- Kissan käyttäytymisongelmat vähenevät sisällä ollessa.
- Kissan turkin laatu paranee ulkoillessa.
- Kissa saa toteuttaa ulkoilevan eläimen luonnettaan mutta pysyy silti läheisenä omistajalleen.
- Valjaissa ulkoiluttaminen on laillista, toisin kuin kissan irrallaan pitäminen.
Miten voisin palkita ja rankaista kissaani oikein?

"Kharma, katso nyt mitä olet tehnyt kukalleni? Se oli ihan hyvä, mutta nyt se näyttää samalta kuin ruoka, johon et suostu edes koskemaan!"
Kissa kuulee: "Kharma, pla pla pla pla pla pla? Pla pla pla hyvä pla pla pla pla pla ruoka pla pla!" eli " Kharma, hyvä, ruoka?"
Kissa siis tunnistaa oman nimensä, sanan "hyvä" - jonka emäntä yleensä sanoo kun hän on tehnyt jotain oikein - ja sanan "ruoka" joksi kutsutaan hyvää syötävää. Pitkät jaarittelut siis saavat kissan ymmärtämään asian aivan eri lailla kuin omistaja oli sen tarkoittanut. Puheesta kissa ymmärtää yleensä vain omistajansa äänensävyn ja tunnetilan sekä muutamia oleellisia sanoja. Myöskään huutaminen kissalle ei auta, kissa unohtaa heti mitä oli tekemässä ja kummastelee, miksi omistaja haluaa tehdä hänelle pahan olon. Ainut opetus kissalle on se, että omistaja ei pidä hänestä. Sama opetus on kissan fyysisellä kurittamisella. Älä koskaan lyö kissaasi edes leikilläsi tai paina kissan nenää sen virtsaan tai ulosteeseen joka on väärässä paikassa, kissa yhdistää silloin ihmiskäden rankaisuun ja käsittää että hänen tarpeensa olivat pahoja, ei se paikka jonne hän ne teki. Kissa luonnostaan tekee tarpeensa siihen paikkaan, jonka hän on mieltänyt vessakseen, jos tämä paikka on väärä, pitäisi aloittaa siisteyskasvatus uudelleen. Myös jotkin sisäelinsairaudet voivat heikentää pidätyskykyä ja siten aiheuttaa virtsaamista väärään paikkaan.
Paras vaihtoehto rankaista kissaa on käyttää jotain esinettä, jota kissa ei osaa yhdistää omistajaansa kuten vesisuihkua vesipistoolista tai suihkepullosta tai kissaa kohti heitettyä paperitulloa. Tärkeintä on rankaista johdonmukaisesti joka kerta samasta asiasta. Näitä kiellettyjä asioita tulisi tosin olla mahdollisimman vähän jotta rankaisu toimisi. Rankaisua saa käyttää vain aivan välttämättömimmissä tilanteissa, muuten kissasta tulee pelokas, onhan vesisuihku tai paperipallo "näkymätön" vihollinen. Rankaisun pitää tulla kissalle aina sillä hetkellä kun se on tekemässä väärin, ei vasta sen jälkeen. Kissa ei ymmärrä että hänen aiemmilla teoillaan olisi merkitystä siihen, mitä nyt tapahtuu.
Positiivinen vahvistus on kuitenkin vahvin, palkitse mieluummin oikein tekemisestä, esimerkiksi anna herkkupala kun se käyttää hiekkalaatikkoa eikä ulosta sohvalle tai kun kissa raapii raapimispuuta eikä huonekaluja. Positiivinen vahvistus toimii usein paljon paremmin kuin rankaiseminen.
Osa kissoista rakastaa kissanminttua, jota saa myös tabletteina ja kaikki kissat rakastavat herkkupaloja kuten kissoille tarkoitettuja maitonameja tai juustopaloja. Nämä herkut toimivat hyvinä palkintoina jos ne ovat harvinaisia ja niitä voi käyttää hyväkseen opettaessaan kissaa tulemaan useammin syliin tai oppimaan nimensä. Aina kun sanot kissan nimen ja se tulee luoksesi, tarjoa sille palkinto ja silittele sitä hellästi. Toista vähintään päivittäin muutaman viikon ajan. Sano kissallesi sen nimi myös aina silloin kun tarjoat ruokaa. Vaikka makupalat ovat aina tervetulleita, silittely ja lempeä jutustelu ovat lähes yhtä tehokkaita.
Steriloisinko/kastroisinko kissani?
Hyviä puolia:
- Kissa ei tule vahingossa tiineeksi
- Kissan luonne rauhoittuu ja se alkaa pitää ihmisistä enemmän. Kun sukupuolivietti on poistettu, se voi keskittyä lemmikkinä olemiseen eikä sen tarvitse mouruta viettiensä vietävänä.
- Monet huonot tavat karsiutuvat kuten kollikissojen merkkailu, runsas raapiminen ja agressiivinen käytös.
- Urokset eivät joudu enää tappeluihin muiden urosten kanssa eivätkä veltele päiväkausia ja ole vaarassa jäädä auton alle.
- Kollikissoille saattaa syntyä kasvaimia kiveksiin jos niitä ei leikata.
- Et ole vastuussa villikissanaaraista jotka ovat tulleet tiineiksi mutta eivät kykene hoitamaan pentujaan.
- Tiineys ja synnytys eivät ole välttämättömiä naaraalle, se pääsee vain helpommalla jos se leikataan ennen pentuetta.
- Pentueet kuluttavat naaraskissaa ja se saattaa sairastua.
- Parittelussa syntyvät puremat saattavat aiheuttaa infektioita, kissojen immunikatoa ja leukemiaa naaraskissoilla.
- Kissat eivät karkaile niin paljon.
- Nisäkkäiden syövät yleistyvät jos kissaa ei leikata alle puolivuotiaana.
- Kissan elämä helpottuu.
- Vaikka naaras olisi koko ajan sisällä, se houkuttelee kolleja luokseen, joku saattaa päästä livahtamaan sisään.
Hinta: Kollikissat (kastrointi): n.50-100€ Naaraskissat (sterilointi): 90-130€
Paranemisaika: alle 10 vuorokautta
Miten minun pitäisi muokata kotiani, jotta kissa viihtyisi, eikä teloisi itseään?
- Jos kissasi pääsee parvekkeelle, lasita tai tee verkko kaiteen yläpuolelle, ettei kissa putoa vahingossa. Varsinkin pennut eivät osaa aina arvioida hyppynsä pituutta jos ne yrittävät hypätä parvekkeen kaiteelle.
- Jos hiekkalaatikko on vessassa, tee oveen säppi, jotta vessan ovi pyryisi koko ajan auki ja kissa pääsisi laatikolleen. Mieluusti katettu hiekkalaatikko kannattaa sijoittaa rauhalliseen paikkaan.
- Järjestä kissalle korkeita paikkoja, jonne se voi hypätä ja viettää aikaansa korkealla tarkkaillen ympäristöään. Kissat viihtyvät korkeissa paikoissa, koska siellä ne tuntevat olevansa turvassa. Petikin olisi parasta sijoittaa korkealle paikalle. Varsinkin arka kissa myös nukkuu mieluiten korkealla.
- Järjestä mieluiten useampia tutuntuoksuisia raapimispaikkoja (kts. edellinen vastaus).
- Tarjoa kissallesi turvallinen, mieluusti katettu ja pehmustettu paikka nukkua. Aluksi tuttu kuljetuskoppa on kissan mieleen jos se on pehmustettu ja sijoitettu rauhalliseen ja lämpimään paikkaan.
- Lieden säätönupit kannattaa suojata metalliristikolla, ettei kissa laita liettä vahingossa päälle ollessaan yksin kotona.
- Älä jätä kissaa yksin avotulen kanssa.
- Säilytä myrkylliset pesuaineet poissa kissan ulottuvilta.
- Älä pidä kotonasi myrkyllisiä huonekasveja.
- Hanki kissallesi virikkeitä. Pieneläimiä muistuttavat lelut ovat hyviä saalistuskohteita sisäkissoille.
- Kasvata sisäkissalle ruohoa, jota syömällä se voi puhdistaa kehoaan.
- Hanki 3 ruokakuppia jokaiselle kissalle, sijoita ne erilleen hiekkalaatikosta, mieluiten eri huoneeseen.
- Lukitse ikkunat ja pidä ne suljettuna. Tuuleta vain valvotusti.
- Käytä harkiten särkyviä koriste-esineitä.
- Suojaa pistorasiat ja sähköjohdot, ettei kissa pääsisi pureskelemaan niitä.
- Piilota roskakorit kissoilta.
- Sulje pesukoneen, tiskikoneen ja wc-ponton kansi aina käytön jälkeen. Varmista ettei kissa ole mennyt tiskikoneeseen tai pesukoneeseen ennen kuin käynnistät laitteen.
- Älä jätä lipaston laatikoita auki, kissa saattaa mennä sinne ja joku sulkea laatikon epähuomiossa, jolloin kissa jää loukkuun.
- Älä jätä pikkulasta kahdestaan kissan kanssa, kumpikin voi olla vaarassa.
- Älä jätä särkyviä esineitä pöydän reunalle.
- Katso, ettei kissa ole hypännyt jääkaappiin kun suljet oven.
- Älä jätä suuria vesiastioita kissan lähelle, kissa ei välttämättä pääse pois vedestä sinne pudottuaan. Pidä akvaario suljettuna.
- Tarkkaile kiehuvia nesteitä ja ruokia.
- Pidä terävät työkalut kissan ulottumattomissa
- Liiku varovasti ettet kompastu tai astu kissan päälle.
- Karsi kotoasi ahtaita paikkoja, jonne kissa saattaa jäädä jumiin.
- Tarjoa kissallesi piilopaikkoja esim. pahvilaatikko tai sängyn alunen.
- Anna kissalle aikaa sopeutua uuteen kotiin rauhassa.
Ylipainoinen kissa, miten lihomisen voisi välttää ja mitä pitäisi tehdä jos kissa on jo päässyt lihomaan liikaa?

Varsinkin leikatut kollikissat, mutta myös muut kissat jotka viettävät paljon aikaansa sisällä ja saavat suurimman osan ruuastaan suoraan purkista, ilman että niiden tarvitsee itse nähdä mitään vaivaa sen eteen, lihovat erittäin helposti. Normaalipainoinen kissa on ylhäältäpäin katsottuna suht suoralinjainen, sen kylkilyiden reunat eivät näy, mutta se ei myöskään saa muistuttaa ovaalia tai palloa. Itämaiset kissat ovat luonnostaan laihempia kuin esim. brittiläiset lyhytkarvat tai persialaiset ja exoticit. Jos olet epävarma kissasi painosta, voit mitata sen itse tai kysyä eläinlääkärin mielipidettä.
Kissan punnitseminen onnistuu niin, että ensin punnitset itsesi, sitten otat kissan syliisi ja punnitset teidät molemmat. Vähennä tämän jälkeen oma painosi sinun ja kissasi yhteispainosta. Kissa on normaalisti 2,5-7kg painava, keskimäärin 4kg. Naaraat n. 500g kevyempiä. Voit verrata kissasi painoa muiden samanrotuisten kissojen painoihin (keskiarvopainoja löytyy kirjoista, jotka esittelevät erilaisia kissarotuja).
Kissat lihovat yleensä kolmesta syystä: Niitä syötetään liikaa, ne eivät saa tarpeeksi liikuntaa tai niitä syöttää useampi kuin yksi ihminen. Ylipainoisille kissoille on tarjolla kevyitä kissanruokia, joita myydään tavallisissa marketeissa sekä erityisiä dieettiruokia, joita saa ostaa eläinlääkäriltä tai hyvinvarustetuista eläintarvikeliikkeistä. Eläinlääkäri on paras asiantuntija kertomaan kuinka kissan paino saadaan laskemaan. Yleisohje on kuitenkin se, että kissalle aletaan tarjoamaan enemmän liikuntaa kävelulenkkien, kiipeilypuun tai leikittämisen muodossa ja sille tarjotaan vähemmän energiaa kuin mitä se kuluttaa. Ilman eläinlääkärin ohjeita kissan tarvitsemaa energiamäärää vuorokautta kohden ei saa alittaa. Parasta olisi tarjota sen verran ruokaa kuin mitä sen painon mukaan on suositeltavaa tarjota, mutta antaa kissalle enemmän mahdollisuuksia liikuntaan. Näin kulutetun energian määrä tulee suuremmaksi kuin syödyn ruuan antama energia.
Välttääksesi kissasi lihomisen leikitä sitä säännöllisesti, käytä kävelylenkillä, päästä ulos vapaasti tai hanki kiipeilyteline jo heti aluksi. Älä ylitä ruoanvalmistamien antamia suosituksia ruuan määrän suhteen ja käytä leikatuille kissoille juuri niitä varten tarkoitettuja ruokia. Huomioi, että jos annat erilaisia ruokia esimerkiksi märkäruokaa ja kuivaruokaa puoliksi, puolita kummankin ruuan suositeltu päiväannos. Kuivaruoka on ravinnepitoisempaa kuin märkäruoka, joten sitä tulisi antaa huomattavasti vähemmän ja mieluiten veteen sekoitettuna. Jos kissalla on riski tulla ylipainoiseksi, kannattaa välttää kuivaruuan kostuttamista maidolla tai kermalla.