Elämää kahden aran kissanpennun kanssa

Hyviä puolia arassa kissassa:

• Saat syödä kanaherkkusi aivan omassa rauhassasi
• Saat nukkua sängyssä yksin
• Kukaan ei jää maukumaan perääsi kun lähdet ulos
• Kukaan ei valita oven takana kun nukut
• Kissa ei valtaa sohvaasi, se pelkää sinun tuoksuasi
• Vaatteissasi ei ole yhtään kissankarvaa
• Kissat pysyvät omassa kolossaan tiiviisti, niitä ei tarvitse houkutella sinne
• Voit kuvitella ettei sinulla edes ole kissaa koska et näe sitä koskaan

Jotenkin nämä eivät oikein lohduta minua, kissafania, kuitenkaan.

Kosketuskeppi aran kissan koulutuksessa:

Kosketuskeppi on arkoja kissoja varten, jotka pelkäävät lähestyvää kättä, joka yrittää silittää sitä. Hanki n. 30cm pitkä muovinen keppi, jota voit myöhemmin leikata lyhemmäksi. Kokeile laittaa keppi kissan näköpiiriin n. 10cm päähän kissasta. Jos kissa ei ole kiinnostunut kepistä, voit liimata siihen vaikka höyheniä. Kun kissa kiinnostuu kepistä, vie sitä kissaa lähemmäksi ja yritä vaikka silittää kepillä hellästi kissaa kyljestä. Toista tämä vähintään viisi kertaa päivässä ja leikkaa joka aamu keppiä 1-2 cm lyhemmäksi. Lopulta keppi on niin lyhyt, että se piiloutuu käteesi jua pääset silittämään kissaa omalla kädelläsi.

Huomioi aluksi että kissa näkee kenen kädessä keppi on. Älä koskaan lähesty kissaa takaapäin.

Naksutin aran kissan koulutuksessa:

Hanki eläintarvikeliikkeestä (tai vaikka Biltemasta) koirankoulutuksessa käytettävä naksutin. Naksutinta käytetään palkitsemiseen aina kissan tekemän toivotun asian ja herkkupalkinnon välissä. Lopulta naksaus riittää palkitsemaan kissaa jos sille kuitenkin annetaan säännöllisesti myös herkku naksautuksen jälkeen. Naksutinkoulutus vaatii ehdottoman oikeaa ajoitusta naksauttamiselle sekä sellaisia herkkuja, mistä kissa todella pitää.

Kommentteja naksutinkoulutuksesta Canis-lehdestä:

"Ystäväni löysivät noin viiden viikon ikäisen villikissan. He halusivat pitää sen, mutta se oli täysin kesytön, se sähisi ja kynsi. Ystäväni laittoivat sen koirahäkkiin totuttelemaan elämään sivistyksen parissa. Kissa ryömi häkin perimmäiseen nurkkaan, käpertyi kerälle eikä liikkunut kahteen päivään."

"Otin esiin naksuttimen ja purkin tonnikalaa. Naksutin ja heitin pienen kalanpalan kaltereiden läpi kissan viereen. Astuin askeleen taaksepäin ja odotin. Kissa ei voinut olla haistamatta kalaa, se nosti päätään yhden sentin verran. Naksutin tästä toiminnosta ja heitin kissalle toisenkin palan kalaa. Kissa söi palaset. Jippii!"

"Sitten en tehnyt yhtään mitään. Kissa nousi ylös ja astui askeleen minua kohti. Naksutin tästä askeleesta ja heitin uuden kalanpalan kissan viereen, ja taas se söi kalan."

"Kuinka kauan kissanpennulla kesti ymmärtää tämä asia? Kuuden naksauksen jälkeen se oli yhtäkkiä aivan häkin etuosassa ja odotti kärsimättömänä, että jatkaisin kiireesti naksuttamista ja kalapalojen heittelyä. Silloin annoin sille jättipotin, mikä tällä pienellä kissanpennulla tarkoitti noin teelusikallista ruokaa. Harjoitustuokio päättyi siihen."

Yksinkertainen ohje aran kissan harjoiteltavaksi:

1) kissa kuulee ruokakupin äänen,
2) kissa lähestyy ruokakuppia ja samalla kättäsi, joka on esteenä kissan ja kupin välissä,
3) kissa antaa hipaista itseään, ja
4) kissa pääsee syömään.

Tässä tilanteessa naksuttelu auttaa kissaa ymmärtämään syy-yhteyden paremmin, ensin naksautetaan ja palkitaan vain kissan lähestymisestä ja erikseen jokaisesta lähestymisaskeleesta. Myöhemmin siitä, että kissa ei väistä kun liikautat kättäsi hieman lähemmäs kissaa, ja vasta vähitellen pääset kosketukseen asti. Näin saadaan enemmän portaita tuohon väliin, koska kosketusvaatimus saattaa aluksi olla liian suuri kynnys ylitettäväksi.

Karman ja Nemon luonneanalyysi:

Karma

Karma on luonteeltaan vilkas (vähän villikissamainen), leikkisä ja itsenäinen. Karma on huomattavasti pienempi, hennompi ja luisevampi kuin Nemo. Karmalla on sitruunan malliset silmät ja suuret, kolmiomaiset korvat. Kun leikitän pentuja, Karma yleensä vie koko shown Nemon silmien edestä. Karma on todella arka ja kun yritän syöttää pentuja sylissä, Karma käy hakemassa nopeasti palasen ruokaa ja pakenee kiireenvilkkaa piiloon syömään. Karma ei voi sietää silityksiä saatika kantamista yli 2 sekunttia. Karma tykkää nukkua poikani sukkalaatikossa ja lähestyy minua vain äärimmäisessä nälässä. Karmaa ei näe kuin ruoka-aikaan, muuten se luikkii sohvan alla peloissaan.

Karmaa pääsee silittämään vain jos se on todella syvässä unessa kolossaan ja saa vaivihkaa hivutettua kätensä sinne mukaan. Toisaalta minusta tuntuu, että Karma syvällä sisimmässään rakastaa läheisyyttä, mutta on vain niin hitaasti lämpenevää tyyppiä, ettei uskalla lähestyä ihmisiä. Kun silittelen nukkuvaa Karmaa, se aloittaa pesemään kättäni. Tämä neiti onkin todellinen siivoisfriikki, Nemo onkin jo ulkoistanut turkinhoitonsa Karmalle. Karman luonteeseen en ole vielä ehtinyt pahemmin tutustua paremmin kun ei se ole mua hyväksynyt vielä laumaansa :(

Karman lempipaikka: Sukkalaatikko ja raapimapuun ylin peti

Karman lempiruoka: Juniorinappulat, palkintoherkkuja nuuskitaan nenää nyrpistellen ja märkäruokaan ei viititä edes koskea

Karman lempileikki: Saalistaa tikun päässä olevaa sulkatupsua

Missä Karma on hyvä: Sopeutumisessa, heiluriovellinen kissavessa ei tuota ongelmaa

Miten Karma osoittaa kiintymystä: Nuolemalla tai jäämällä jalkojeni päälle pesemään itseään ruokailun jälkeen

Nemo

Nemo on todellinen pullea rakkauspakkaus. Laiskimus ja ihanan upottavan pehmeä. Nemo ei halua jakaa leikkejään Karman kanssa vaan katselee mieluummin vierestä, yksin ollessaan tosin intoutuu rajuihinkin leikkeihin. Nemo ei aristele enää ollenkaan syömistä sylissäni. Joskus Nemo haahuilee pitkin asuntoa kehräten hellyydenkipeänä, se tarkoittaa että se haluaa minut makoilemaan lattialle. Meillä on Nemon kanssa todellinen vuosisadan rakkaustarina menossa, kun olen lattialla mahallani se tulee nuolemaan minua huulista, suukottelemaan. Nemo tykkää puskea päätään poskiani ja käsiäni vasten, pyöriskellä lattialla käsieni välissä kehräillen ja nuoleskella sormiani. Joskus Nemo innostuu liikaa talloessaan etutassuillaan minua ja kynnet raapaisevat tai syödessään kädestä se puraisee ihoani. Silloin Nemo menee onnettoman ja syyllisen näköiseksi ja yrittää paikata virheensä nuolemalla haavaa <3 Kun herra sattuu heellyyspäälle, se nauttii hennoista silityksistä ja pusuista, muuten se kammoaa edelleen kättäni eikä vieläkään viihdy sylissä.

Kun meillä imuroitiin tänään, Nemo tuli minun luokseni kehräämään ja näytti kuin se haluaisi sanoa: "Pidä minua sylissäsi turvassa, ja sano ettei ole mitään pelättävää." Rohkeus ei vaan riittänyt vieläkään syliin asti tulemiseen. Hellyyshetkiä me pidetään pöydän ääressä tai lattialla kuitenkin päivittäin.

Nemon lempipaikka: Ruokatuolilla joka on ruokapöydän alla, pöytäliinan piilossa on kivaa nukkua.

Nemon lempiruoka: Juniorinappulat, kuivattu kana meni yhden kerran ja märkäruoka vain vähän nirsoillen

Nemon lempileikki: Massun kutittaminen hanska kädessä, kivaa purra ja raapia.

Missä Nemo on hyvä: Söpönä olemisessa ilman mitään vaivaa. Nemo on niin söpöliini ettei sitä raaski edes kieltää.

Miten Nemo osoittaa kiintymystä: Nuolemalla, suukottelemalla, kiehnäämällä, kehräämällä, tepastelemalla päällä, tallomalla tassuillaan...

Karma ja Nemo saapuivat kotiin

Kotimatka

25.9.2012, pikkuisemme Karma ja Nemo lähtivät kanssani kotipaikkakunnaltaan Laihialta junalla kohti uutta kotiaan Jyväskylään. Aluksi molemmat olivat niin yllättyneitä etteivät sanoneet mitään kuljettaessani heitä kantorepussa. Ensimmäisessä junassa Karma hieman ahdistui ja alkoi miukua levottomana, Nemo päästi muutaman miukaisun mutta nukahti sitten käteni päälle. Lopulta Karmakin nukahti... Nemon päälle. Matka meni sujuvasti kotiin asti vaikka lemmikkivaunussa oli heidän lisäkseen koira, miukunaa oli aika vähän ja sekin hellitti silityksillä. Kävellessäni kotiin juna-asemalta tajusin, että pikkuiset olivat aivan jäässä, miten en ollut älynnyt laittaa heille villapaitoja tai edes peittoa lämmikkeeksi.

Kotona pennut saivat tuttuja nappuloita, raikasta vettä ja uuden hiekkalaatikon. Pennut tutkivat koko asunnon perinpohjaisesti yhdessä ja lopulta simahtivat kiipeilypuun koloihin lopenuupuneina. Aluksi jännitin, miten pennut suhtautuvat uuteen hiekkaan tai kannelliseen ja heilurioviseen kissavessaan, mutta hyvin se sujui. Ensimmäisenä päivänä pennuilta ei tullut tosin ulostetta ollenkaan ja aloin olla jo huolissani ja kaivoin eläinlääkärin numeroa jo esille...

Kuvia, kuvia

Unet kesken leikkien

Raapimisen iloa

Kaksipäinen kissa vai kissakasa?

Nemo

Karma

Matoja!

Päätin heti ensimmäisenä päivänä madottaa pennut jotka olivat synnyinkodissaan saaneet raakaa riistaa ruoakseen. Minua oli peloteltu madottamisen vaikeudella, joten päätin pelata varman päälle. Ensin annoin pentujen olla aamupäivän nälässä ennen kuin lähdin kauppaan. Ostin kaupasta Gourmet Diamant kissan luxus herkkuherkku naminamia joka oli tehty tonnikalasta ja katkaravuista. Sekoitin matolääkkeen siihen, kummallekkin omat annoksensa. Ensin hain Nemon syömään suljettuun tilaan oman ruokansa (joo Karma naukui oven takana), sitten Karman. Kumpikin hotkaisi ruokansa (ja lääkkeensä) muutamalla nuolaisulla ja niin oli madotus tehty. Where was the problem?

Illalla menin taas siivoilemaan kissavessaa ja löysinkin sieltä VALTAVIA suolinkaisia n. 10cm pituisia ja melkoisen pulleitakin. Ei ihme että pennut eivät olleet tuntuneet pullistuvan ja niiden turkki oli tullessa ollut melko takussa. Loiset olivat syöneet kaiken pentujen ruuan ja siksi ne eivät olleet saaneet ravintoa tai vitamiineja jotka olisivat pitäneet ne kunnossa. Nyt siis sain selityksen myös ummetukseen ja pennut ovatkin madotuksen jälkeen tulleet paljon elinvoimaisemmiksi ja pulskemmiksi :)

Sylittelyä

Olen ottanut pennut heti niiden tultua aikamoiseen koulutukseen, ne saavat kyllä tehdä oman osuutensa jokaisen suupalansa eteen. Pennuilla oli omasta mielestäni erittäin paha käytöshäiriö: ne eivät voi sietää minua tai syliäni! Aina kun lähestyin kissoja saatika yritin koskettaa ne lähtivät karkuun jo ennen kuin pääsin metrin etäisyydelle. Käteni lähestyminen aiheutti pelokasta vilkuilua ja karkumatkan. Ei toivettakaan siitä, että voisin koskaan saada niitä syliini asti. Olin pettynyt. Missä minun sylivauvani olivat, joita olin odottanut näin kauan?? Ei näistä villikissoista ole syliin tai edes silitettäväksi.

Vaikeudet on kuitenkin tehty voitettaviksi (tai sitä ainakin kannattaa yrittää). Otin haasteen vastaan ja aloin kesyttää ja kasvattaa pentuja. Lopullisena tavoitteena on saada pennut viihtymään sylissäni ainakin 15min. Välitavoitteena olen pitänyt jaloissa kiehnäämistä ja sen jälkeen sitä, että pennut tulisivat itsestään syliini.

Miten kissa sylikissaksi? - Minun neuvoni:

1. Kissa saa ruokaa vain ja ainoastaan sylissä, sen on voitettava pelkonsa saadakseen ravintoa. Vettä pidän koko ajan esillä vapaasti saatavana. Silitä kissaa kun ruokit sitä, se yhdistää silityksen mukavaan tekemiseen, syömiseen. Tulos: aluksi kissat olivat mieluummin syömättä, mutta lopulta nälkä vei voiton. Kissat hakivat sylistä ruokaa niin, että vain etutassut koskettivat syliä ja menivät sitten muualle syömään. Nykyään Nemo on jo niin tottunut syliruokintaan, että se istuu tyylikkäänä reidelläni ja mutustelee siinä ruokansa, ruokakupin äärellä. Karman kanssa emme ole juuri saaneet tuloksia aikaan.
2. Kun pentu tulee sinua lähelle (tai jopa syliin!), anna sen mieliruokaa palkitaksesi lähestymisen. Anna herkkua myös jos kissa on antanut silittää edes yhden kerran. Tulos: Kissani eivät tykkää enää: maitonameista, kuivatusta kanasta, naudanmaksasta tai kissanmintusta..... onko minun silitykseni NIIN kamala? :(
3. Ota kissa syliin säännöllisesti, näytä sille ikkunasta tai parvekkeelta maisemia, joita se ei muuten näe. Tämä voi houkutella kissaa olemaan raapimatta sylissä. Tulos: Kissa viihtyy sylissä 2 sek ja hyppää sitten alas. Tosin kynsiään eivät käytä minuun niin paljon kuin voisi kuvitella.
4. Nuku kissan kanssa, nukkuessa kissa tottuu läheisyyteen ja omistajan tuoksuun. Jos kissa ei tule sänkyysi nukkumaan, sulje se samaan huoneeseen, missä nukut ja poista muut mukavat nukkumapaikat. Lopulta kissa päätyy sänkyysi. Tätä ei olla kokeiltu vielä.
5. Lue kissoille rauhoittavalla, matalalla äänellä kirjaa tai sanomalehteä makoillessasi vatsallasi lattialla. Kissojen pitäisi tulla moikkaamaan sinua lopulta (ainakin sanomalehtien rapina on vastustamaton). Kun kissa tulee lähellesi, sinulla on loistava mahdollisuus palkita kissa siitä. Tulos: Kissani ovat tulleet katselemaan minua ja kerjäämään ruokaa. Miten tämän saisi vähitellen siirrettyä niin että pennut olisivat luonani muulloinkin kuin silloin kun on niiden herkkuhetki? Silitykset eivät tunnu olevan lähelläkään palkintoa, pikemminkin suuren suuri, julma rangaistus. Aaaaaargh!
6. Ripottele syliisi kissojen herkkuruokaa (meillä juniorinappuloita, paljon parempia kuin maksapallerot ilmeisesti). Tulos: Kissat tulevat syliin, syövät ja lähtevät. Huoh.
7. Ikääntyminen ja leikkauttaminen.
8. Ota kissa syliisi aina kun haluat ja pakota sitä hellävaraisesti olemaan siinä hetken. Älä kuitenkaan jahtaa koskaan kissaa tai käytä väkivaltaa.
9. Ruoki kissoja raksuilla sylissäsi siellä, missä haluat viettää heidän kanssaan aikaa.
10. Päästä kissa pois sylistä ennen kuin se alkaa rimpuilla tai vasta kun se on rauhoittunut, näis se oppii, ettei rimpuilemalla pääse pois ja se on turhaa. Kaikkein arimmilla kissoilla tämä ei toimi.
11. Vietä paljon aikaa lattialla vaikka TV:tä katsellen tai kirjaa lukien, jotta kissa tottuu olemassaoloosi. Anna kissan haistella sinua rauhassa.
12. Juttelu ja rauhallinen puhelu äänellä, joka on tarkoitettu vain kissallesi, totuttaa kissaa ääneesi.
13. Älä KOSKAAN anna kissan hypätä pois sylistäsi, kissaa sattuu kun se tulee etutassuilleen ja saa ikävän mielenyhtymän sylissä olemisesta. Laske sen sijaan kissa hellästi alas.

Tuntuu raivostuttavalta välillä kun joidenkin toisten pennut tulevat heti tutustumisen jälkeen kerjäämään silityksiä ja minun pitää paiskia töitä niska limassa saadakseni edes toisen syömään sylissäni enkä saa kiitokseksi edes pään puskemista. Välillä tuntuu, että antaa olla, olkoot villejä ja kiinnostuneita vain toisistaan eikä ollenkaan musta. Olen kuitenkin taistelija luonteeltani kaikissa asioissa, joten ainakaan ihan vielä en ole valmis luovuttamaan.

Nyt haastankin lukijat mukaan! Kommentoi, mikä on sinun paras ohjeesi syliharjoitteluun?

Nemon ja Miian rakkaustarina

Kaiken uurastamisen keskellä sain kokea yhden ihanan hetken Nemon kanssa. Olin leikittänyt Nemoa Karman nukkuessa makoillessani lattialla. Nemo siirtyi ruokapöydän tuolille lepäilemään ja minä ängin viereiselle tuolille lukemaan kirjaa rauhoittavalla äänellä ja silittelemään nukkuvaan kisua. Muutaman aukeaman jälkeen (ääni käheänä), hapuilin Nemon syliini jatkaen yhä lukemista. Yhtäkkiä Nemo heräsi (olinhan siirtänyt häntä) ja hyppäsi pöydälle. Ajattelin että siinä sitten meni viimeisetkin silitysmahdollisuudet, mutta Nemo alkoikin kehrätä, nuolla huuliani ja puskea poskeaan omaani vasten. Välillä se pyörähti ympäri (kummallista) ja sitten taas pussaili minua. Tuossa vaiheessa sain silitelläkin ihan rauhassa. Lopuksi nemo hieroi tassullaan minun tuoksuani kasvoihinsa ja puski kättäni vasten.

Tällaiset kokemukset saavat voimaa jatkaa ja yrittää. Tuntui ihan vastarakastuneelta! <3

Huomenna asiaa kostekuskepistä, naksuttimesta sekä Nemon ja Karman luonteesta.

Kissanhakumatka

Pennut 10-viikkoisina
© Tuukka Ketomäki

Olen lähdössä hakemaan Nemoa ja Kharmaa ensi viikonloppuna 22.9. pohjanmaalta. Kun en omaa autoa omista, täytyy matkustaa tyylikkäästi taajamajunalla. Olenkin miettinyt, miten saisin matkan toteutettua kaikkien osapuolien kannalta mahdollisimman kivuttomasti ja mukavasti. On selvää, että emostaan erotetut pennut varmasti naukuvat matkalla, mutta joitain keinoja on sen vähentämiseksi.

1. Vieroita pennut emostaan hyvissä ajoin ennen matkaa. Älä päästä kissaa ulos, ettei se karkaa. Kissat yleensä vaistoavat, että jotain tapahtuu ja piiloutuvat tai pakenevat.
2. Tarjoa kissalle ennen matkaa runsaasti vettä, mutta niukasti ruokaa, ettei se oksentelisi matkan aikana.
3. Laita kissa kantokoppaan vasta juuri ennen kuin lähdet, ettei sen tarvitsisi olla siellä yhtään pidempään kuin on pakko.
4. Pehmusta kantokoppa imukykyisillä pehmusteilla.
5. Jos matka kestää yli 3 tuntia, kissan pitäisi päästä välillä valjaissa ulkoilemaan ja tekemään tarpeitaan sekä saada vettä. Yli 6 tunnin matkalla kissan pitäisi saada kevyt ateria.
6. Silittele kissaa tyynnyttävästi matkan aikana. Voit myös jutella.
7. Huomioi junassa lemmikkivaunu!

Ongelmakseni muodostui se, että ostamani valjaat ovat liian isot pennuille (en ajatellut ulkoiluttaa pentuja ennen kuin ne ovat toipuneet rokotuksista). Kissoille täytyy kuitenkin antaa vettä, koska junamatka kestää yli 4 tuntia. Voin jo sielunsilmini kuvitella kuinka kissanpennut hyppäävät kantorepusta ulos tarjotessani niille vettä ja minä konttaan vikkelien tassuttelijoiden perässä pitkin junan käytäviä... Ratkaisuksi ajattelin sitä, että tarjoaisin kissoille veden vessassa. Jos pöntön kansi on kiinni niin eivät ne ainakaan kauaksi ehdi. Vesipullo ja juomakuppi on oltava mukana tietysti. Aluksi voisin yrittää laittaa vesikupin kantoreppuun ja sitten kun kissanpennut kuitenkin hyppäävät sieltä pois niin siirtää veden kupissa junanvessanpöntölle. Mielessä on käynyt muitakin ideoita, kuten ruiskulla veden työntämisestä suoraan kissan suuhun. Saa nähdä miten pärjään. Varmuuden vuoksi otan kissoille pentupannat mukaan ja kiinnitän niihin hihnan. Vaikka kissoja ei saisi taluttaa kuin vain sopivankokoisilla valjailla, uskon että paikoillaanpitämiseen panta + talutushihna sopii ihan hyvin.

Mitä pitäisi varata matkalle mukaan?

• Kantokoppa, -laukku tai -reppu
• Pehmusteet
• Valjaat
• Vettä ja vesikuppi (kosteaa ruokaa ja ruokakuppi)
• Leluja
• Synnyinkodista tutuntuoksuisia esineitä

Odotusta

Nyt ollaan jo siinä vaiheessa, että aivan kaikki on valmiina Kharmaa ja Nemoa varten. Kiipeilypuu on sijoitettu ikkunan eteen tarkkailemista varten, pesät pehmustettu runsaalla määrällä peittoja. Kissavessa on sijoitettu rauhalliseen paikkaan ja täytetty kissanhiekalla. Ruokakupit, ruoho ja vesikupit odottavat paikoillaan täyttämistä ja ruokakaapissamme alkaa olla enemmän kissanruokaa kuin ihmisten ruokaa. Leluja on väkerretty ja osteltu. Nyt sitten vain puuttuu enää ne kissat... Kaikki ovat varmaan jo kyllästyneet mun ikuseen puheenaiheeseen: "Jospas minä kissan saisin..."

Terkuin, Miia

Kissatestejä

Tämän sivun yläreunasta pääset nyt itse luomaani kissatestiin, mutta tässä muutama vielä lisää:

Millainen ruoka kissalleni sopii?

Olenko kissa- vai koiraihminen?

Mikä kissarotu sinulle sopii?

Mikä lemmikki sinulle sopii?

Millainen kissapeto olet?

Kissan älykkyystesti.

Onko sinulla kissan nopeutta?

Minkä eläimen sielu sinulla on?

Muita linkkejä:

Mistä tietää että kissasi rakastaa sinua?

Kiipeilypuu

Kharma ja Nemo saivat tänään huuto.netistä ostamani kiipeilypuun. Alunperin suunnitelmissa oli musta kiipeilypuu nettikaupasta, mutta kun löysin tämän puun, jossa on molemmille kissoille oma maja oli pakko vaihtaa suunnitelmaa. Kharman pesään laitoin runsaan punaisen viltin, jonka hapsut antavat ujolle tytöllemme hieman näkösuojaa. Nemon pesässä taas on pehmusteet mustasta keinoturkiksesta. Tässäkin on siis noudatettu nimikkovärejä. Kiipeilypuu siis toimii sänkynä ja leikkipaikkana, majojen välissä on riippukeinu. Ideana olisi vielä ripustaa puuhun leluja kissoille. Tässä puussa onkin monta tolppaa, johon teroittaa kynsiään! Leikkipaikan vieressä olevan lipaston päälle sijoitan vesikupin ja ruohoa. Ruokapaikka tulee keittiön rauhalliseen nurkkaan. 

Miten vähentää kissasta johtuvia allergiaoireita?

Kissa-allergiset saavat oireita kissan hilseestä (ei karvasta), syljestä ja joskus jopa kissanhiekasta, tässä muutama neuvo allergiaoireiden vähentämiseksi:

1. Jos oireet ovat pitkäkestoisia, harkitse allergialääkitystä. Myös lääkärin määräämä nenäsumute voi auttaa.
2. Harjaa ja pyyhi kissa ulkona kostealla liinalla päivittäin.
3. Poista ylimääräinen karva (joka sitoo hilsettä) esim. Furminator -laitteella.
4. Älä päästä kissaa makuuhuoneeseesi.
5. Ulkoituta kissaa säännöllisesti, jotta hilse irtoaisi.
6. Vältä kissan pitämistä sylissä jos sen hilsettä ei ole harjattu.
7. Valitse ruuaksi kissan ihoa hoitavaa ravintoa, näin ihon kunto paranee ja hilseily vähenee.
8. Imuroi ja pyyhi pölyt asunnostasi päivittäin.
9. Päästä kissasi valjaissa itsekeen ulos jos mahdollista.
10. Pese kissa viikottain kissashampoolla.
11. Rex, peterbald, siperiankissa, sfinx ja don sfinx allergisoivat kissaroduista vähiten. On kehitelty myös täysin allergisoimaton kissarotu Allerco, mutta se on myynnissä vain USA:ssa ja maksaa melko ruhtinaallisia summia. Narttukissoilta hilsettä erittyy hieman vähemmän.
12. Pyyhi kissaa staattisella liinalla (esim. silkillä).
13. Hanki ilmanpuhdistaja.
14. Paperinarumatot ja vaatteiden kuivarumpuaminen saattavat auttaa.
15. Vältä vaikeasti puhdistettavia ja nukkaisia kodin tekstiilejä, kuten karvaisia mattoja tai pitkiä verhoja. Pidä asuntosi helposti siivottavana. Pese kaikki tekstiilit kuukausittain.
16. Pese kissan vuodevaatteet säännöllisesti.
17. Pese kätesi niin usein kuin voit, käy päivittäin suihkussa.
18. Ihminen voi siedättyä omalle kissalleen ajan kuluessa, mutta silti saada oireita muista kissoista, olon pitäisi helpottua muutamassa viikossa jos se ylipäätään on helpottuakseen. Jos olo käy allergian vuoksi mahdottomaksi sietää, ainoa vaihtoehto on etsiä kissoille uusi koti tai viedä ne eläinsuojaan.

Ravinto ja neste

Pentujen ravinto

3-viikkoiseksi asti kissanpentu tarvitsee vain emonsa maitoa. Jos joku pennuista alkaa vaikuttaa nuutuneelta tai sen paino ei kasva tasaisesti n.85g viikossa, tarvitaan mahdollisesti korvikemaitoa. Myynnissä on tuttipulloja ja korvikemaitoa kissanpennuille aivan kuten ihmislapsillekin.

Maidon voi myös valmistaa itse ja juottaa pennulle eläintarvikeliikkeestä saatavalla kissojen tuttipullolla:
- 40 g rasvatonta maitojauhetta
- 20 ml oliiviöljyä
- 180 ml vettä
- 1 tippa Vitolia

Sekoitetta annetaan muutama päivä; sitten annos sekoitetaan 12-kertaiseksi ja lisätään vain 1 tippa vitamiiniliuosta. (Parviainen, Lemmikkien kotihoidon opas).

Maitoa tulisi antaa niin paljon kuin pentu itse haluaa. Yleensä imetys kuitenkin onnistuu kissaemoilta hienosti ellei pentuja ole harvinaisen monta.

Noin kuukauden iässä pennut alkavat tehdä tuttavuutta ruokaan ensin haistelemalla ja tutkimalla, lopulta vähän maistamallakin. Kiinteän ruuan osuus ravinnosta tulisi kasvaa koko ajan pentujen kasvaessa. Viimeistään 1,5kk iässä emon pitäisi alkaa vierottamaan pentujaan. Emo alkaa nousta ylös kun pennut ovat vielä imemässä, se ei anna niiden täyttää vatsaansa pelkällä maidoilla vaan johdattaa pennut ruokakupin luokse. Kissaemo alkaa myös valita lepoasentonsa niin, että se makaa nisiensä päällä eivätkä pennut pääse imemään. Emo alkaa myös viettämään aikaansa yhä enemmän omilla matkoillaan, poissa pentujen luota. Tämä kehitysvaihe on tärkeä pennuille vaikka saattaa näyttää ihmisen silmiin traagiselta.

Jos emokissa ei ole aloittanut vieroitustaan pentujen ollessa 1,5kk vanhoja tai saanut vieroitusta päätökseen pentujen ollessa 8-9-viikkoisia, se tarvitsee apua! Kun pennut ovat menossa emonsa luo imemään, siirä emo toiseen huoneeseen ja lukitse ovi. Vie pennut taas ruokakupin luokse, tarjolla pitäisi olla kissanmaitoa, jota myydään marketeissa sekä pennuille tarkoitettua märkäruokaa tai vaihtoehtoisesti kissanmaitoon tai veteen liotettuja pennun nappuloita. Märkäruokaa tulee kuitenkin olla tarjolla pennuille vähintään 1-2 kertaa päivässä. 8-viikkoisen pennun pitäisi pärjätä jo ilman emonmaitoa.

Kuivaruoka on hyväksi pennun hampaille, mutta koska se sisältää hyvin niukasti nestettä, märkäruoka on ehdotonta munuaissairauksien välttämiseksi. Olisi hyvä totuttaa kissa jo pentuna syömään mahdollisimman monenlaista ruokaa, ettei siitä tule nirso aikuinen joka suostuu syömään vain tietyn valmistajan ruokaa. Olet pulassa jos kyseisen tuotteen valmistaminen lopetetaan. Yksipuolinen ruokavalio ei ole hyväksi terveydellekään. Maksaa saa tarjota vain kerran viikossa.

Ruokintasuunnitelma:

1. 0-3kk (0,5-1kg): 250g kosteaa pennuille suunniteltua ruokaa monipuolisesti jaettuna viidelle aterialle. Lisäksi 40g juniorikuivaruokaa vapaasti saatavilla.
2. 4-5kk (1-1,5kg): 350g kosteaa penturuokaa jaettuna neljälle aterialle sekä 55g juniorikuivaruokaa.
3. 6-11kk (1,5-3kg): 350g kosteaa penturuokaa jaettuna kolmelle aterialle sekä 75g juniorikuivaruokaa.
4. 12kk- (3-4,5kg): 400g aikuisten kosteaa ruokaa jaettuna kahdelle aterialle sekä 85g aikuisten kuivaruokaa.

Itse aion tehdä muutoksia tähän suositukseen ruokkiessani Kharmaa ja Nemoa. Jos pennuilla on koko ajan tarjolla kuivaruokaa, ne napostelevat sitä helposti vaikka niillä ei olisi nälkä, aivan kuten ihminen joka katsoo TV:tä sipsipussin kanssa. Lisäksi kissan ja omistajan suhde kärsii, jos kissa ei ymmärrä ruuan tulevan omistajalta, kommunikointu ihmisen ja kissan välillä vähenee jos kissa ei joudu pyytämään ruokaansa omistajalta. Varsinkin arkojen pentujen kanssa saattaa käydä myös niin että kissa ei uskalla pyytää märkäruokaa, jota se tarvitsisi voidakseen hyvin, omistajalta ja tyytyy syömään vain kuivaruokaa ja saa sen takia terveysongelmia.

Jos kuivaruokaa aikoo tarjota vähemmän, täytyy tietenkin huomata se, että märkäruokaa tulee tarjota vastaavasti enemmän. Kissan hampaiden hyvinvoinnin takia kuivaruokaa ei saa kuitenkaan jättää kokonaan pois tai tarjota kaikkea kostutettuna.

Jos kissanpentua ruokitaan vain kuivaruualla:

Kissanpennun ruokinta vain märkäruualla (käytä odotettuna painona 5kg, jos et ole varma):

Pentujen nesteytys

Pennut saavat kaiken tarvitsemansa nesteen emonmaidosta 3-viikkoiseksi asti, mutta kun ne alkavat siirtyä kiinteään ruokaan, niillä tulisi olla tuoretta vettä koko ajan tarjolla. Lisäksi olisi hyvä tarjota välillä kaupasta saatavaa kissanmaitoa, jotta vieroitus onnistuisi helpommin ja nopeammin. Jos kissanpennuille tarjoaa kosteaa ruokaa vähintään edellisessä kohdassa olevan suosituksen mukaan, tarjoaa kostutettuna osan nappuloista, käyttää pennuille suunnattua ravintoa ja tarjolla on jatkuvasti raikasta vettä, kissan nesteensaannista ei tarvitse olla huolissaan. Kissanpentua voi houkutella juomaan enemmän tarjoamalla kissanmaitoa. Jos kissanpentu alkaa kuitenkin vaikuttaa nääntyneeltä, se tulisi viedä heti eläinlääkäriin, kyseessä saattaa olla sairaus.

Aikuisten ravinto

Kissa on luonnostaan napostelija, se pyydystää pienen saaliseläimen muutaman tunnin välein ja syö sen saadakseen energiaa seuraavaa saalistusta varten. On hyvin epäluonnollista että kissa ruokitaan vain kerran tai kaksi päivässä, jos omistajalla ei ole aikaa edes ruokkia kissaansa tarpeeksi usein ja tarpeeksi pienillä annoksilla, kannattaa miettiä, kannattaako kissaa ylipäätään ottaa. Parasta olisi tarjota päivän ruuat 3-5:llä aterialla. Voidakseen hyvin, kissan ruuasta mahdollisimman suuri osa olisi hyvä olla kosteaa ruokaa, kuivia nappuloita tarvitaan vain muutama pitämään hampaat kunnossa. Kotitekoinen ruoka antaa kissoille vaihtelua ja tuoreita makuelämyksiä.

Kotitekoisessa ruuassa tulee huomioida, ettei kissalle saa antaa maksaa kuin korkeintaan kerran viikossa ja ateriassa tulisi olla vain hyvin vähän kasviksia tai hiilihydraattia. Valmisruuassa huomio kannattaa kiinnittää sen proteiinipitoisuuteen, joka tulisi olla 30-40% ja nestepitoisuuden 70-80%. Kissa on lihansyöjä, joten kasvisruokavalio ei ole mahdollinen, proteiinin tulisi olla eläinperäistä ja mahdollisimman monipuolista koostuen useista eläimistä, mutta ei siasta. Varmista että päivittäiseksi ruuaksi valitset täysravintoa sen pitäisi lukea pakkuksessa.

Kun kissaa ruokkii usein pienillä aterioilla, sinulla on enemmän mahdollisuuksia opettaa kissaasi ja parantaa suhdettanne. Luonnossa kissa pyytää yli kymmenen hiirtä päivässä, jos hiiri painaa keskimäärin 50g, päivän ruokamäärän tulisi olla reilu 500g täysikasvuisella kissalla, jos ruoka on koostumukseltaan kosteaa ja proteiinirikasta. Energiantarve riippuu kuitenkin suuresti kissan koosta ja aktiivisuudesta, sisäkissa siis tarvitsee huomattavasti vähemmän ruokaa kuin luonnossa elävä esimerkkikissa. Parhaimman käsityksen sopivasta määrästä ruokaa kissallesi saat eläinlääkäriltä tai punnitsemalla kissasi ja noudattamalla kissanruokavalmisteiden suosituksia. Karkeasti arvioituna kissa tarvitsee 100kcal painokiloaan kohden.

Energiamäärät:

Keskipainoinen kissa on n.4kg ja sen mukaan olen tehnyt tilaston kissojen tarvitsemesta energiamäärästä eri aktiivisuustasojen mukaan. Jos kissasi on kilon kevyempi, voit vähentää energiamäärää n. 50kcal ja vastaavasti 5-kiloiselle lisätä 50-100kcal. Jos kissasi alkaa näyttää liian laihalta tai lihavalta tai jos sen paino ei ole 2-7kg rajoissa, kissa tarvitsee erikoisruokavaliota, jossa parhaat ohjeet antaa eläinlääkäri.

Kaikissa laadukkaisen kissanruokien energiamäärät 100g kohden ilmotetaan pakkauksissa, keskimäärin märkäruuassa on n. 80kcal/100g. Jos tarjoat kotona tehtyä ruokaa kissallesi, ruokien energiamäärät ja ravintoaineet voit laskea Finellin sivuilla.

Ulkokissa tai ns. navettakissa: 500-600kcal, ota huomioon että lähes koko ajan ulkona oleva kissa pyydystää myös itse ruokaa itselleen.

Vapaasti ulkoileva sisäkissa: 450-500kcal, jos kissa on valvomatta ulkona, se todennäköisesti myös saa saaliistaan energiaa.

Valjaissa ulkoileva kissa: 300-450kcal

Sisäkissa: 300-400kcal, huomaa että sisäkissan energiantarve on niin pieni, ettei se saa kaikkia tarvitsemiaan vitamiineja ja hivenaineita, joten päivittäinen monivitamiini-tauriini-kuntotabletti on tarpeen (Pirskattia). Emoille ja pennuille annetaan 1 tabletti painokiloa kohti, muuten 1 tabletti 2:ta painokiloa kohti.

Ravintosisältö:

-70-80% vettä
-14% proteiinia
-10% rasvaa
-1-2% hiilihydraattia
-alle 1% kuituja
-hivenaineet kissa saa järsimällä luita (linnun luut ovat liian pieniä ja helposti rikki meneviä)

Aikuisten nesteytys

Kissat eivät luonnostaan juo paljoa, nehän ovat alkuperältään aavikkoeläimiä, jotka saavat nesteensä saaliidensa verestä. Saattaakin näyttää siltä, että kissa juo hyvin vähän, mutta silti raikasta vettä tulisi olla koko ajan saatavilla. Suurimman osan nesteestä kissat kuitenkin saavat kosteasta ruuastaan. Vesikuppi kannattaa sijoittaa eri paikkaan kuin ruokakupit, sillä luonnossa kissat syövät ensin ja sitten etsivät lähteen, josta käyvät juomassa. Juomakupin vieressä olisi hyvä olla kissalle kasvatettua ruohoa (esimerkiksi ohraa) jota syömällä kissa puhdistaa kehoaan liharuuan jälkeen. Ruoho- ja vesikupille paras paikka on lähellä kissan oleilu- ja leikkipaikkaa, esimerkiksi kiipeilypuun juurella. Jotkut kissoista n. 20% eivät kestä maitosokeria, joten niille sopii vain laktoositon maito tai kissanmaito, muille kissoille voi tarjota välillä juotavaksi tavallista lehmänmaitoa. Maito ei kuitenkaan korvaa koskaan vettä. Kissat eivät tarvitse yhtä paljon vettä kuin ihmiset. Kissat eivät esimerkiksi hikoa ollenkaan vaan viilentävät itseään helteellä nuolemalla turkkinsa kosteaksi.

Lähde: http://www.ipsitilla.fi/Ruokinta/ruokinta.htm

Tätä et tiennyt kissoista!

1. Kissat karttavat luonnostaan seisovaa vettä, koska se on luonnossa merkki siitä, että vesi on vanhentunutta ja limottunutta. Tämän takia monet kissat juovat mieluiten juoksevaa vettä, joka on varmasti tuoretta ja raikasta. Kissaa voi huijata käyttämällä juoma-automaattia joka pumppaa samaa vettä koko ajan suihkulähteen tavoin.
2. Kissat pitävät pesässään olevasta kuumavesipullosta, joka on kääritty kankaaseen, se muistuttaa niitä lämpimästä emostaan.
3. Kissasta johtuvia allergiaoireita voi vähentää näin: Pidä kissa poissa makuuhuoneesta, imuroi ja pyyhi pölyt varsinkin kissan oleskelupaikoista päivittäin, pese kissan vuodevaatteet säännöllisesti, harjaa kissa ulkona ja pyyhi se kostealla liinalla, keskustele lääkärisi kanssa mahdollisesta allergialääkityksestä sekä altista itsesi toistuvasti tietylle kissalle/kissoille, pidennä altistusaikaa vähitellen. Ihminen kasvattaa immuniteettiaan aina tiettyä kissaa vastaan. Kissa, johon ei ole altistunut, saattaa aiheuttaa silti oireita vaikka et niitä omasta kissastasi saisikaan.
4. Sekä ulkokissoilla että sisäkissoilla voi olla matoja. Yleisimmät madot ovat suolinkaiset ja heisimadot, jotka voivat tarttua myös ihmisiin. Pentuna, 6.-16. viikon ikäisenä, kissa tulee madottaa joka toinen viikko suolinkaisia vastaan. 16. kuukauden jälkeen joka toinen kuukausi sekä suolinkaisia että heisimatoja vastaan. Tämä madotusohjelma ei riipu siitä onko kissasi ulkona vai sisällä!
5. Runoilija T. S. Elliotin mukaan kissalla täytyy olla vähintään kolme nimeä: Yksi tavallinen, yksi outo ja arvokas ja yksi jonka vain se itse tietää.
6. Scarlett -niminen kissaemo uskaltautui hakemaan kaikki 5 kissanpentuaan palavasta talosta yksi kerrallaan ja kuljetti ne paloautoon. Emo sai pahoja palovammoja, mutta osoitti suurta älykkyyttä ja äidinrakkauttaan.

"Onnellinen on se koti, jossa on yksikin kissa"

"Kissalla on yhdeksän elämää: kolmella se leikkii, kolmella se vaeltaa ja kolmella se pysyy paikallaan."

"Se joka ei pidä kissoista, kannetaan hautaan sateessa."

"Jos näet ensimmäiseksi aamulla kahden kissan leikkivän keskenään, päiväsi menee hukkaan!" (Apua, koko elämä menossa hukkaan!?)

Kharmalle ja Nemolle valitut tarvikkeet

Kharma ja Nemo tulevat meille vajaan 5 viikon kuluttua, joten on jo hyvä aika ostaa heille kaikki tarpeelliset tavarat.

Suunnitelmissa:

Maitonameja kissojen kouluttamiseen. Naksutinkin olisi hankinnassa kunhan pääsen kouluttamisessa ensin alkuun.

http://www.zooplus.fi/shop/kissat/25106/kissanmaito/293437

Valittu kiipeily- ja raapimispuu olisi nyt tarjouksessa vain 59,90€. Jäljellä onkin enää vain 77 kappaletta. Tällä puulla on kokoa sen verran että pitäisi riittää hyvin kahdelle täysikasvuisellekin kissalle. Lisäksi puussa on ylimääräinen maja toiselle kissalle jos ostamani rinsessanpeti käy ahtaaksi. Pehmusteita tosin tarvitaan varmastikin tuon pesän sisälle.

http://www.zooplus.fi/shop/kissat/raapimispuut/suosikit/yli_160_cm/142386

Aiemmin esittelemäni Hello Kitty panta, pinkki versio on jo ostettuna Kharmalle, mutta tuo sininen pitää vielä saada Nemoa varten.

http://www.findogs.fi/kauppa/product_details.php?p=2141

Tässä lelusetissä tulee 4 varrellista lelua hintaan 7,99€, pitäisi riittää nyt ensialkuun aiemmin ostamani lelupussin kanssa.

http://www.zooplus.fi/shop/kissat/lelut/lelukepit/233251


Päädyin nyt tähän vessaan kuitenkin mieheni yllyttämänä, onhan tämä vaan niin ihastuttava kuosiltaan ja just mun tyylinen.

http://www.petnetstore.fi/tuotteet/lemmikkituotteet-kissat-Vessat-ja-vessatarvikkeet/Trendy-Cat-Classic-vessa-2-varia








Lisäksi tietenkin hammasharjat, hammastahnaa, ruokaa ja kissanhiekkaa. Päivitän ne kunhan löydän mieleiseni.

Ostetut tavarat:

Pääsin eilen lemmikkieläinkauppaan ostoksille:

Olen jo kauan haaveillut näistä valjaista, mutta nettikaupassa ei ole ollut toivomiani värejä. Onneksi eksyin Karvakuonot -lemmikkitarvikeliikkeeseen. Musta on siis Nemolle ja punainen Kharmalle. Paakallokuosia goottikissoille, samaa sarjaa kuin nimetkin. Työn alla on kummallekin samasta väristä villapaita talvisia kävelylenkkejä varten.

Nemo sai juhlapannan, arkipannaksi tulee vaaleansininen Hello Kitty panta. Kynsileikkuri ja kaksipuolinen harja tulee yhteiskäyttöön. Koulutusta varten taas hankin kuivattuja kananpaloja pussillisen.

Aion hakea ruokakupit kirpparilta tai maalata itse raakaposliinikupeista. Olen päätynyt posliinikuppeihin, niistä ei jää veteen tai ruokaan muovin makua ja ne eivät liusu lattialla syödessä. Kirpparilta aion hakea myös monensorttista pehmikettä pentujen pesäpaikkoihin.

Top 5 +1 kysymystä ja vastaukset

Minkä ikäisenä kissa olisi hyvä tuoda uuteen kotiinsa?

Yleisesti ajatellaan, että paras luovutusikä olisi 12-viikon iässä, ja niin se varmasti kissanpennun  mielestä onkin. 12-viikkoinen kissa on saanut olla enemmän kuin tarpeeksi emonsa kanssa ja kiintyä emonsa omistajaperheeseen. Pentu varmaan mieluiten viettäisikin vaikka koko loppuelämänsä syntymäkodissaan, mutta useimmat emokissojen omistajat eivät ole samaa mieltä. Rotukissoja ei saa lain mukaan luovuttaa ennen kymmenettä elinviikkoaan sen takia, että rotukissojen tulee olla rokotettuja ennen siirtymistään uuteen kotiin.

Emo alkaa vieroittaa pentujaan viimeistään kahden kuukauden iässä. Jos näin ei tapahdu, on ihmisen velvollisuus antaa esimerkkiä emolle, nostamalla pennut emonsa rinnalta kissanmaitokupin ääreen. Uusimpien tutkimusten mukaan kissalle paras luovutusikä olisi juuri vieroittamisen jälkeen 8-viikkoisena. Saattaa tuntua ensin julman aikaiselta, mutta kauaskantoisesti ajatellen se olisi kissalle paras ratkaisu. Kissan herkkä sosialistumisen vaihe nimittäin loppuu 10-viikkoisena, jonka jälkeen se ei voi luoda yhtä syviä suhteita ihmisiin kuin ennen sitä. Kissan luonne määräytyy siis sen mukaan, miten sitä on kohdeltu ensimmäisten 10 viikon aikana ja kissa leimautuu siihen henkilöön jonka luona se on ollut juuri ennen sosiaalisen herkistymisvaiheen loppumista. Jos kissa ei ole ollut kontaktissa ihmisten kanssa tänä herkkänä pentuvaiheena, kissa ei tule koskaan sopeutumaan ainakaan sen paremmin kuin pentunakaan ihmisen läheisyyteen ja silityksiin, päin vastoin. Jos kissanpentu on edelleen 8-10 viikon jälkeen synnyinkodissaan, se ei tunne koskaan oloaan turvalliseksi uudessa kodissaan, koska ei ole voinut luoda suhdetta omistajiinsa herkkänä pentuaikanaan. Tämä pentuajan "rakastumisaika" on ainutlaatuinen mahdollisuus kissalle luoda loppuelämänsä suhde oikeisiin omistajiinsa, jos pentu tuona aikana rakastuu "väärään" omistajaan (synnyinkotinsa ihmisiin), on erittäin julmaa riistää pennulta turvallisuutensa.

Luovuttamisen pitkittäminen 12-viikkoiseksi asti tekee siis loppupeleissä vain hallaa kissalle. Tietysti pentu ensin nauttii siitä, että saa olla kauan emonsa hoivissa ja tutussa ympäristössä, mutta siitä ei koskaan tule niin levollinen ja onnellinen kuin sellainen pentu joka on saanut rakastua lopulliseen omistajaansa. Yleensä käytöshäiriöt johtuvatkin liian myöhäisestä vieroituksesta, joka on traumatisoinut kissan, vaikka useimmat uskovat sen johtuvan liian aikaisesta vieroituksesta. On totta, ettei kissanpentua saa erottaa emostaan liian aikaisin, sekin kyllä aiheuttaa ongelmia, mutta vasta yli 11-viikkoisena vieroitettu kissa saa lähes yhtä todennäköisesti käytösongelmia.

Otetaampa esimerkiksi ihmislapsi. Jos ihmislapsi jouduttaisiin jostain syystä siirtämään uuteen perheeseen, mikä olisi paras aika? Liian nuorena lasta ei saa vieroittaa äidistään, se tarvitsee äidiltään lämpöä, turvallista, tuttua sydämensykettä sekä ravitsevaa ja vastustuskykyä antavaa rintamaitoa. Ei myöskään olisi oikein repiä lasta irti äidistää sen jälkeen kun se on kasvanut henkisesti niin vanhaksi että ymmärtää "liikaa". Ainakin yli 2-3-vuotias olisi liian vanha vaihtamaan perhettä, eikö? Entä sitten 5-vuotias? Kuinka traumaattista se olisi 5-vuotiaalle lapselle? Tässä järkyttävä paljastus: 12-viikkoinen kissanpentu vastaa henkiseltä kehitykseltään ihmisiin verrattuna 5-vuotiasta ihmislasta!

Tulisiko kissastani sisäkissa vai ulkokissa, vai jotain siltä väliltä?

Kaikissa näissä tapauksissa kissa voi olla onnellinen jos omistaja osaa rakentaa kissan ympäristön oikein.  Kissa ei tarvitse välttämättä ulkoitua jos sisäilma on raikasta, kissalle järjestetään metsästystä simuloivia leikkejä, sille annetaan rauhallinen paikka tarpeiden tekemiselle ja annetaan mahdollisuus raapia kynsiään sallitussa paikassa. Kissa pitää kuntoaan yllä venyttelemällä eikä se tarvitse aerobista liikuntaa (pitkäkestoista liikuntaa kuten juoksemista) kuten koirat. Koirat ovat kehittyneet vaeltamaan laumana pitkiä matkoja ja juoksemaan saaliin perässä, mutta kissa itsenäisenä saalistajana väijyy saalistaan ja tekee nopean liikkeen sen kiinni saamiseksi. Luontaisesti kissa siis harjoittaa vain anaerobista liikuntaa (lyhytkestoista liikuntaa, kuten nopeita pyrähdyksiä). Tässä ratkaisujen hyviä ja huonoja puolia:

Sisäkissa Kissan pitäminen ainoastaan sisällä on paras ratkaisu silloin, kun sinulla ei ole mahdollisuutta ulkoiluttaa kissaa säännöllisesti. Jos kissa ei tiedä millaista olisi olla ulkona, se ei osaa kaivata sitä, eikä sen tarvitse katsella kaihoisana ikkunasta ulos. Sisäkissasta tulee todennäköisimmin omistajaansa tarkasti kiintynyt sohvaperuna. Joillekkin kissoille sisällä oleminen on luontevampaa kuin toisille, metsästyksestä innostuneille kissoille.

Hyviä puolia sisäkissana pitämisessä:

1. Kissaa ei välttämättä tarvitse madottaa, jos se ei pääse syömään raakaa lihaa. Suositus on kuitenkin antaa sisäkissoille tarkoitettua matolääkettä.
2. Jos kissasi ei pääse kosketuksiin muiden kissojen kanssa, se ei tarvitse rokotuksia.
3. Kissa ei osaa kaivata ulos eikä sinun tarvitse kokea huonoa omaatuntoa jos et jaksa viedä kissoja lenkille.
4. Kissasi välttyy ristiriidoilta muiden kissojen kanssa.
5. Kissa ei katoa, jää auton alle tai tule rankkurin nappaamaksi.
6. Noudatat lakia, kissaa ei saisi lain mukaan päästää irrallan ulos missään olosuhteissa.
7. Kissasi ei aiheuta pahennusta muissa ihmisissä liikkuessaan yksin.
8. Kissasi ei tule vahingossa tiineeksi.
9. Kissasi kiintyy sinuun enemmän.

Ulkokissa Vapaasti ulkona liikkuva kissa on luonnollisimmassa ympäristössään, eikä se tule koskaan sopeutumaan takaisin sisäkissaksi. Vapaaseen ulkoiluun tottunut kissa metsästää (ja tuo saaliitaan myös sinulle), vahtii reviiriään ja tekee tuttavuutta muiden kissojen kanssa. Leikkaamaton kollikissa pitää suurta reviiriä itsellään ja saattaa joutua tappeluun. Ulkokissa pärjää hyvin esimerkiksi maalla, jossa ei ole vaaraa jäädä auton alle tai ärsyttää naapureita. Ulkokissa tarvitsee ulkokissoille tarkoitetun madotuksen 2 kertaa vuodessa sekä kissarutto, kissaflunssa ja rabies -rokotuksen joka vuosi.

Hyviä puolia ulkokissana pitämisessä:

1. Kissasi todennäköisesti merkkailee vähemmän sisällä ollessaan.
2. Kissa voi tehdä tarpeensa ulkona.
3. Kissa todennäköisesti teroittaa kynsiään mieluummin ulkona kuin sohvassasi.
4. Kissaa ei tarvitse ulkoiluttaa, sen voi vain päästää ulos.
5. Kissa saa toteuttaa luontaista metsästysviettiään
6. Ulkokissaa ei tarvitse leikittää yhtäpaljon kuin sisällä olevaa kissaa.
7. Esim. ladossa asuva ulkokissa voi tehdä töitä pyydystämällä pieneläimiä.
8. Kissasta tulee itsenäinen ja omillaan pärjäävämpi.

Valjaissa ulkoileva kissa Valjaissa ulkoiluttaessa kissa saa sisäkissojen lämpimän kodin ja läheisyyden omistajaan sekä ulkokissojen vapauden ulkoilla ja tutkia maailmaa kodin ulkopuolelta. Omistajan tosin täytyy sitoutua ulkoiluttamaan kissaa tasaisin väliajoin, ettei kissa turhaudu ja masennu. Toisaalta kissa tarvitsee vähemmän leikittämistä sisällä kun se saa virikkeitä ollessaan ulkona. Valjaissakin ulkoileva kissa tarvitsee samat rokotukset ja madotukset kuin ulkokissa.

Hyviä puolia valjaissa ulkoiluttamisessa:

1. Kissasi tottuu käyttämään valjaita, joten se onnistuu myös näyttelyissä, jossa valjaissa oleminen on ehdotonta.
2. Kissa ei tarvitse yhtä paljon leikittämistä sisällä kuin sisäkissa.
3. Kissan voi viedä kissapuistoon ja omistaja pääsee tutustumaan muihin kissanomistajiin.
4. Omistaja pääsee myös ulkoilemaan rakkaan lemmikkinsä kanssa, ulkoilemisesta voi tulla paljon viihdyttävämpää.
5. Kissan liikkumista ulkona on kivaa seurata.
6. Kissan käyttäytymisongelmat vähenevät sisällä ollessa.
7. Kissan turkin laatu paranee ulkoillessa.
8. Kissa saa toteuttaa ulkoilevan eläimen luonnettaan mutta pysyy silti läheisenä omistajalleen.
9. Valjaissa ulkoiluttaminen on laillista, toisin kuin kissan irrallaan pitäminen.

Miten voisin palkita ja rankaista kissaani oikein?

"Kharma, katso nyt mitä olet tehnyt kukalleni? Se oli ihan hyvä, mutta nyt se näyttää samalta kuin ruoka, johon et suostu edes koskemaan!"

Kissa kuulee: "Kharma, pla pla pla pla pla pla? Pla pla pla hyvä pla pla pla pla pla ruoka pla pla!" eli " Kharma, hyvä, ruoka?"

Kissa siis tunnistaa oman nimensä, sanan "hyvä" - jonka emäntä yleensä sanoo kun hän on tehnyt jotain oikein - ja sanan "ruoka" joksi kutsutaan hyvää syötävää. Pitkät jaarittelut siis saavat kissan ymmärtämään asian aivan eri lailla kuin omistaja oli sen tarkoittanut. Puheesta kissa ymmärtää yleensä vain omistajansa äänensävyn ja tunnetilan sekä muutamia oleellisia sanoja. Myöskään huutaminen kissalle ei auta, kissa unohtaa heti mitä oli tekemässä ja kummastelee, miksi omistaja haluaa tehdä hänelle pahan olon. Ainut opetus kissalle on se, että omistaja ei pidä hänestä. Sama opetus on kissan fyysisellä kurittamisella. Älä koskaan lyö kissaasi edes leikilläsi tai paina kissan nenää sen virtsaan tai ulosteeseen joka on väärässä paikassa, kissa yhdistää silloin ihmiskäden rankaisuun ja käsittää että hänen tarpeensa olivat pahoja, ei se paikka jonne hän ne teki. Kissa luonnostaan tekee tarpeensa siihen paikkaan, jonka hän on mieltänyt vessakseen, jos tämä paikka on väärä, pitäisi aloittaa siisteyskasvatus uudelleen. Myös jotkin sisäelinsairaudet voivat heikentää pidätyskykyä ja siten aiheuttaa virtsaamista väärään paikkaan.

Paras vaihtoehto rankaista kissaa on käyttää jotain esinettä, jota kissa ei osaa yhdistää omistajaansa kuten vesisuihkua vesipistoolista tai suihkepullosta tai kissaa kohti heitettyä paperitulloa. Tärkeintä on rankaista johdonmukaisesti joka kerta samasta asiasta. Näitä kiellettyjä asioita tulisi tosin olla mahdollisimman vähän jotta rankaisu toimisi. Rankaisua saa käyttää vain aivan välttämättömimmissä tilanteissa, muuten kissasta tulee pelokas, onhan vesisuihku tai paperipallo "näkymätön" vihollinen. Rankaisun pitää tulla kissalle aina sillä hetkellä kun se on tekemässä väärin, ei vasta sen jälkeen. Kissa ei ymmärrä että hänen aiemmilla teoillaan olisi merkitystä siihen, mitä nyt tapahtuu.

Positiivinen vahvistus on kuitenkin vahvin, palkitse mieluummin oikein tekemisestä, esimerkiksi anna herkkupala kun se käyttää hiekkalaatikkoa eikä ulosta sohvalle tai kun kissa raapii raapimispuuta eikä huonekaluja. Positiivinen vahvistus toimii usein paljon paremmin kuin rankaiseminen.

Osa kissoista rakastaa kissanminttua, jota saa myös tabletteina ja kaikki kissat rakastavat herkkupaloja kuten kissoille tarkoitettuja maitonameja tai juustopaloja. Nämä herkut toimivat hyvinä palkintoina jos ne ovat harvinaisia ja niitä voi käyttää hyväkseen opettaessaan kissaa tulemaan useammin syliin tai oppimaan nimensä. Aina kun sanot kissan nimen ja se tulee luoksesi, tarjoa sille palkinto ja silittele sitä hellästi. Toista vähintään päivittäin muutaman viikon ajan. Sano kissallesi sen nimi myös aina silloin kun tarjoat ruokaa. Vaikka makupalat ovat aina tervetulleita, silittely ja lempeä jutustelu ovat lähes yhtä tehokkaita.

Steriloisinko/kastroisinko kissani?

Hyviä puolia:

• Kissa ei tule vahingossa tiineeksi
  
• Kissan luonne rauhoittuu ja se alkaa pitää ihmisistä enemmän. Kun sukupuolivietti on poistettu, se voi keskittyä lemmikkinä olemiseen eikä sen tarvitse mouruta viettiensä vietävänä.
• Monet huonot tavat karsiutuvat kuten kollikissojen merkkailu, runsas raapiminen ja agressiivinen käytös.
• Urokset eivät joudu enää tappeluihin muiden urosten kanssa eivätkä veltele päiväkausia ja ole vaarassa jäädä auton alle.
• Kollikissoille saattaa syntyä kasvaimia kiveksiin jos niitä ei leikata.
• Et ole vastuussa villikissanaaraista jotka ovat tulleet tiineiksi mutta eivät kykene hoitamaan pentujaan.
• Tiineys ja synnytys eivät ole välttämättömiä naaraalle, se pääsee vain helpommalla jos se leikataan ennen pentuetta.
• Pentueet kuluttavat naaraskissaa ja se saattaa sairastua.
• Parittelussa syntyvät puremat saattavat aiheuttaa infektioita, kissojen immunikatoa ja leukemiaa naaraskissoilla.
• Kissat eivät karkaile niin paljon.
• Nisäkkäiden syövät yleistyvät jos kissaa ei leikata alle puolivuotiaana.
• Kissan elämä helpottuu.
• Vaikka naaras olisi koko ajan sisällä, se houkuttelee kolleja luokseen, joku saattaa päästä livahtamaan sisään.
  

Hinta: Kollikissat (kastrointi): n.50-100€ Naaraskissat (sterilointi): 90-130€
Paranemisaika: alle 10 vuorokautta

Miten minun pitäisi muokata kotiani, jotta kissa viihtyisi, eikä teloisi itseään?

• Jos kissasi pääsee parvekkeelle, lasita tai tee verkko kaiteen yläpuolelle, ettei kissa putoa vahingossa. Varsinkin pennut eivät osaa aina arvioida hyppynsä pituutta jos ne yrittävät hypätä parvekkeen kaiteelle.
• Jos hiekkalaatikko on vessassa, tee oveen säppi, jotta vessan ovi pyryisi koko ajan auki ja kissa pääsisi laatikolleen. Mieluusti katettu hiekkalaatikko kannattaa sijoittaa rauhalliseen paikkaan.
• Järjestä kissalle korkeita paikkoja, jonne se voi hypätä ja viettää aikaansa korkealla tarkkaillen ympäristöään. Kissat viihtyvät korkeissa paikoissa, koska siellä ne tuntevat olevansa turvassa. Petikin olisi parasta sijoittaa korkealle paikalle. Varsinkin arka kissa myös nukkuu mieluiten korkealla.
• Järjestä mieluiten useampia tutuntuoksuisia raapimispaikkoja (kts. edellinen vastaus).
• Tarjoa kissallesi turvallinen, mieluusti katettu ja pehmustettu paikka nukkua. Aluksi tuttu kuljetuskoppa on kissan mieleen jos se on pehmustettu ja sijoitettu rauhalliseen ja lämpimään paikkaan.
• Lieden säätönupit kannattaa suojata metalliristikolla, ettei kissa laita liettä vahingossa päälle ollessaan yksin kotona.
• Älä jätä kissaa yksin avotulen kanssa.
• Säilytä myrkylliset pesuaineet poissa kissan ulottuvilta.
• Älä pidä kotonasi myrkyllisiä huonekasveja.
• Hanki kissallesi virikkeitä. Pieneläimiä muistuttavat lelut ovat hyviä saalistuskohteita sisäkissoille.
• Kasvata sisäkissalle ruohoa, jota syömällä se voi puhdistaa kehoaan.
• Hanki 3 ruokakuppia jokaiselle kissalle, sijoita ne erilleen hiekkalaatikosta, mieluiten eri huoneeseen.
• Lukitse ikkunat ja pidä ne suljettuna. Tuuleta vain valvotusti.
• Käytä harkiten särkyviä koriste-esineitä.
• Suojaa pistorasiat ja sähköjohdot, ettei kissa pääsisi pureskelemaan niitä.
• Piilota roskakorit kissoilta.
• Sulje pesukoneen, tiskikoneen ja wc-ponton kansi aina käytön jälkeen. Varmista ettei kissa ole mennyt tiskikoneeseen tai pesukoneeseen ennen kuin käynnistät laitteen.
• Älä jätä lipaston laatikoita auki, kissa saattaa mennä sinne ja joku sulkea laatikon epähuomiossa, jolloin kissa jää loukkuun.
• Älä jätä pikkulasta kahdestaan kissan kanssa, kumpikin voi olla vaarassa.
• Älä jätä särkyviä esineitä pöydän reunalle.
• Katso, ettei kissa ole hypännyt jääkaappiin kun suljet oven.
• Älä jätä suuria vesiastioita kissan lähelle, kissa ei välttämättä pääse pois vedestä sinne pudottuaan. Pidä akvaario suljettuna.
• Tarkkaile kiehuvia nesteitä ja ruokia.
• Pidä terävät työkalut kissan ulottumattomissa
• Liiku varovasti ettet kompastu tai astu kissan päälle.
• Karsi kotoasi ahtaita paikkoja, jonne kissa saattaa jäädä jumiin.
• Tarjoa kissallesi piilopaikkoja esim. pahvilaatikko tai sängyn alunen.
• Anna kissalle aikaa sopeutua uuteen kotiin rauhassa.

Ylipainoinen kissa, miten lihomisen voisi välttää ja mitä pitäisi tehdä jos kissa on jo päässyt lihomaan liikaa?

Varsinkin leikatut kollikissat, mutta myös muut kissat jotka viettävät paljon aikaansa sisällä ja saavat suurimman osan ruuastaan suoraan purkista, ilman että niiden tarvitsee itse nähdä mitään vaivaa sen eteen, lihovat erittäin helposti. Normaalipainoinen kissa on ylhäältäpäin katsottuna suht suoralinjainen, sen kylkilyiden reunat eivät näy, mutta se ei myöskään saa muistuttaa ovaalia tai palloa. Itämaiset kissat ovat luonnostaan laihempia kuin esim. brittiläiset lyhytkarvat tai persialaiset ja exoticit. Jos olet epävarma kissasi painosta, voit mitata sen itse tai kysyä eläinlääkärin mielipidettä.

Kissan punnitseminen onnistuu niin, että ensin punnitset itsesi, sitten otat kissan syliisi ja punnitset teidät molemmat. Vähennä tämän jälkeen oma painosi sinun ja kissasi yhteispainosta. Kissa on normaalisti 2,5-7kg painava, keskimäärin 4kg. Naaraat n. 500g kevyempiä. Voit verrata kissasi painoa muiden samanrotuisten kissojen painoihin (keskiarvopainoja löytyy kirjoista, jotka esittelevät erilaisia kissarotuja).

Kissat lihovat yleensä kolmesta syystä: Niitä syötetään liikaa, ne eivät saa tarpeeksi liikuntaa tai niitä syöttää useampi kuin yksi ihminen. Ylipainoisille kissoille on tarjolla kevyitä kissanruokia, joita myydään tavallisissa marketeissa sekä erityisiä dieettiruokia, joita saa ostaa eläinlääkäriltä tai hyvinvarustetuista eläintarvikeliikkeistä. Eläinlääkäri on paras asiantuntija kertomaan kuinka kissan paino saadaan laskemaan. Yleisohje on kuitenkin se, että kissalle aletaan tarjoamaan enemmän liikuntaa kävelulenkkien, kiipeilypuun tai leikittämisen muodossa ja sille tarjotaan vähemmän energiaa kuin mitä se kuluttaa. Ilman eläinlääkärin ohjeita kissan tarvitsemaa energiamäärää vuorokautta kohden ei saa alittaa. Parasta olisi tarjota sen verran ruokaa kuin mitä sen painon mukaan on suositeltavaa tarjota, mutta antaa kissalle enemmän mahdollisuuksia liikuntaan. Näin kulutetun energian määrä tulee suuremmaksi kuin syödyn ruuan antama energia.

Välttääksesi kissasi lihomisen leikitä sitä säännöllisesti, käytä kävelylenkillä, päästä ulos vapaasti tai hanki kiipeilyteline jo heti aluksi. Älä ylitä ruoanvalmistamien antamia suosituksia ruuan määrän suhteen ja käytä leikatuille kissoille juuri niitä varten tarkoitettuja ruokia. Huomioi, että jos annat erilaisia ruokia esimerkiksi märkäruokaa ja kuivaruokaa puoliksi, puolita kummankin ruuan suositeltu päiväannos. Kuivaruoka on ravinnepitoisempaa kuin märkäruoka, joten sitä tulisi antaa huomattavasti vähemmän ja mieluiten veteen sekoitettuna. Jos kissalla on riski tulla ylipainoiseksi, kannattaa välttää kuivaruuan kostuttamista maidolla tai kermalla.

Kissamaista

Tänään tuli taas kauhea kissakuumekohtaus, poika alkaa olla jo niin iso, ettei siitä ole sylivauvaksi minulle, joku pitäisi saada siis sylintäytteeksi. Jokaisessa elokuvakohtauksessa jossa näkyy kissa, Miia ampaa telkkaria kohden kädet ojossa. Ja voi sitä tuskaa jos ulkona näkyy kissa: "Saanko mä ottaa sen? Ei se varmaan ole kenenkään oma... Saanko ees silittää ja pitää hetken sylissä?" Ihan sama juttu kuin aiemmin vauvakuumeessa. Mutta sylikissa sen olla pitää ja jos ei ole niin sittenpähän opetellaan!

Katselin koiranulkoiluttajia ollessani kävelylllä pojan kanssa. Voi kuinka koirat vaikuttavatkaan tyhmiltä kissoihin verrattuna, oikeastaan ei tyhmiltä sanana varsinaisessa merkityksessä, mutta niin erilaisilta kuin kissat. Mieheni on kummastellut kissainnostustani (hän haluaisi Crocsin eli gorgin): "Koirat ovat kumppaneita, niiden kanssa voi harrastaa, ne välittävät ihmisistä. Mitä ihmettä näet kissoissa?" Nimenomaan, en halua otusta joka läähättää vieressäni odottamassa milloin pääsisi ulos, syö vaikka pikkukiviä jos ne vain ovat ruokakupissa, tottelee jokaista sanaani ja sen elämän onnen täyttymys on saada vinkuva possulelu suuhunsa. Haluan sielunkumppanin itselleni ja minuahan on juuri kutsuttu kissamaiseksi. Lenkki sateessa on viimeinen asia jonka haluaisin kokea, en tyydy mihin tahansa ruokaan ja liikuntani on venyttelyä tai joogaa; kissamaista, eikö.

Miksi kissoissa se itsetunto, ylimielisyys, lämmönhakuisuus, diivamaisuus, itsenäisyys ja vaativuus on niin ihania piirteitä vaikka ihmisissä noita harvoin siedämme. Minulla se on varmaan samanlaisuuden löytämistä. Rakastan lämpöä ja vihaan juoksemista. Ehkä kissasta saisin kaverin sohvalle peittojen lämpöön, patterin viereen, tottakai. Jos kissa osaisi puhua se sanoisi aivan kuten minä kun ulko-ovi aukenee kylmään lumipyryyn ja on aika lähteä ulos: "Onko pakko? En mä." ja juoksisi takaisin lämpimään. Ruuan suhteen minulla on niin paljon rajoituksia että en enää koskaan halua selittää ruokavaliotani kenellekään. Olen siis Pesco-pollo-ovo-lactovegetaristi karppaaja. Todennäköisesti kissani taas allergisoituu kaikelle ruualle joka tulee pakkauksessa, jossa on kissan kuva (tarkoittaa että ruoka on tarkoitettu vain koirille) ja ateriat tullaan hakemaan lihatiskiltä. Minulla ei ole koskaan ollut hyvä itsetunto enkä ole pahemmin itsestäni välittänyt, mutta olen oppinut elämään itseni (ja esimerkiksi läskieni) kanssa, toisin kuin monet muut ihmiset. Huonolla itsetunnolla varustetut ihmiset varmaan siis näkevät minut diivamaisena ja ylimielisenä. Nähkööt, ehkä joskus jopa saan hyvän itsetunnon, ja se olisi minulle voitto, ei häpeä, niin kuin suomalaisessa kulttuurissa se nähdään.

Eräs ihminen on haukkunut minua narsistiksi, vaikka en todellakaan ajattele vain omaa etuani. Joskus otan toiset ihmiset liiankin hyvin omassa elämässäni huomioon niin että välillä havahdun: "Kenen elämää olenkaan oikein elämässä, omaani vai muiden?". Ehkä minusta päällepäin saa narsistisen kuvan juuri kissamaisuuteni takia, päällepäin kissatkin vaikuttavat monesti vain itseään ajattelevilta diivoilta, mutta toinen puoli tulee syvässä suhteessa esiin. Helmi oli esimerkiksi vaistonnut emäntänsä (omistaja on kyllä oikeastaan hänen miehensä) surun ja tullut lohduttamaan nuolemalla. Myös monissa kirjoissa kuvataan tätä kissojen herkkää vaistoa, jolla ne havaitsevat, ettei omistajalla ole kaikki hyvin ja tulevat lohduttamaan. Kissat osaavat myös yhtyä ihmisten iloon, mutta lohduttaminen on niiden vahvimpia puolia.

Joten ihminen joka väittää kissaansa narsistiksi, ei todennäköisesti ole sen omistaja tai sitten hän ei ole saanut muodostettua kissaansa suhdetta. Parhaimmillaan kissa pesee omistajaansa kuin emo pentujaan, opettaa ihmistä metsästämään hiiriä (tai ainakin yrittää), ruokkii häntä a'la carte annoksella myyrää, antaa hellyyttä olemalla sylissä tai puskemalla päätään jalkaa vasten ja mikä parasta, osaa lukea sinua ja tunteitasi kuudennella aistillaan. Tietenkin vain ladossa aikaansa viettävä kissa, jonka ainoa tehtävä on metsästää hiiriä ja joka saa siitä palkaksi vain annoksen ruokaa kerran päivässä vaikuttaa helposti narsistilta, koska kukaan ei tunne sitä, sille ei ole annettu mahdollisuutta tutustua kunnolla. Voihan kissa näinkin elää onnellisena, mutta turha tuomita ennen kuin tuntee.

Kuinka hellyyttävää saada muodostettua kissaan sellainen suhde, joka ei koskaan rakoile riitojen takia kuten ihmissuhteet, mutta jossa kumpikin haluaa osoittaa hellyyttä ja välittämistä. On olemassa joku joka ymmärtää sinua niin paljon alkeellisella, mutta kaikkein herkimmällä tasolla, lapsuuden tasolla, mutta juuri siksi ettei ymmärrä sinua korkeammalla tasolla.  Tällaista suhdetta ei voi muodostaa ihmisen kanssa, aina jossain vaiheessa ihmissuhdesolmut tulevat tielle. Ihmisen ja kissan välinen suhde muistuttaa meitä suhteestamme äitiimme tai lapsiimme. Kissa on meille niin emo kuin vauvakin, ja juuri tälläistä täydellisesti syvintä sisintämme hoitavaa suhdetta olemme koko elämämme hakeneet ensin vanhemmistamme, sitten puolisosta ja lopulta lapsistamme, mutta pysyvää sellaista emme ole löytäneet. Äidistä meidän on luovuttava, samoin lapsistamme eikä puoliso voi tyydyttää halua hoivata ja tulla hoivatuksi, kyse on kahden aikuisen suhteesta, ei hoivasuhteesta.

Voidaksemme siis ymmärtää lemmikkiämme tai läheisiämme, meidän on annettava ystävällemme aikaa näyttää oikea luonteemme ja panostaa aikaamme jotta oppisimme enemmän. Jos lusikalla antaa niin on turhaa odottaa että saisi kauhalla. Vaikka aluksi kauhalla saisitkin, niin älä odota että saisit yhtä paljon jatkossakin jos et ole valmis itse tarvoamaan kuin lusikallisen. Jokaisen hyvän suhteen perustana on kuunteleminen (tai kissojen tapauksessa "kuunteleminen"), jutteleminen ja välittämisen osoittaminen aina kun siihen on mahdollisuus. Jos et välitä antaa silityksiä kissallesi kun se niitä kaipaa, tuskin kissasikaan piittaa siitä, miltä sinusta tuntuu.

Terveisin,

Miia

Kissan Salatut Elämät

Olen miettinyt tämän päivän aihetta kauan ja päätynyt siihen, että kirjoitan nyt jostain aivan muusta kuin kissoista, kissojen kannalta tosin. Kun tulee syksy, ihmiset käpertyvät peittojen alle sohvaan eivätkä halua tietää ulkona riehuvasta syysmyrskystä mitään muuta kuin sateen rauhoittavan, rummuttavan äänen. Rakastan sitä tunnetta kun ulkona on kylmä eikä minun tarvitse mennä ulos. Katselen ukkosta ja sadetta ikkunasta ehkä vähän ylimielisenä nähdessäni jonkun kävelevän ulkona viluissaan. Aivan kuin kissat. Ainoa ero on se, että kaipaan syliini pehmoista karvaturria kehräämään, kissa taas lämmintä ja huolehtivaa kättä silittämään.

Ja sitten tarvitaan enää kuppi teetä tai kahvia ja kirja... tai pikemminkin telkkari, koska nykyään ihmisille on suuri haaste jo lukea edes tv:n tekstityksiä, saatika kirjoja.

Olen odottanut syksyn uusia sarjoja varmaan jo heinäkuun alusta asti. Kun huomasin, ettei salkkarit alakaan samaan aikaan koulun kanssa, järkytyin. Ainahan niin on ollut, ne on tulleet aina jotenkin kuin lohdutuksena siitä että loma loppui. Entä missä on mun Elämä lapselle -konserttini? Pakotin mieheni ostamaan meille Big Brotherin 24/7 -kanavan, mun piti saada se jo raskausaikana, mutta parempi nyt kuin ei koskaan. Enää 5 päivää, olihan se jo aika nähdä kyseisestä sarjasta untakin. Muistan, että poika osasi salkkareiden tunnusmusiikin jo vatsassa ollessaan ja potki (tai pikemminkin hypähteli) sen tahdissa. Olen kuullut tästä monilta muiltakin äideiltä. Muunmuassa omalta äidiltäni sen, että minä heräsin vatsassa ollessani aina iltauutisten tunnusmusiikkiin ja möykkäsin sitten koko yön. En ole siis muuttunut ollenkaan. Eivätkö sitten kissanpennutkin voisi oppia jo vatsassa ollessaan tiettyjä sävelmiä, saatika aikuiset kissat. Ovathan kaupunkilaislinnutkin oppineet piipittämään nokialaisen tunarin tahtiin.

Äitini kysyi minulta kun olin soittamassa pianoa, mitä arvelisin kissojen pitävän soittamisestani, oppisivatko ne nauttimaan siitä kun soitan. Jäin miettimään asiaa. En pidä mahdottomana sitäkään, että kissa todella nauttisi musiikin kuuntelemisesta. Siitä taas olen varma, että kun kissan omistaja toimii tietyllä tavalla ja harrastaa samoja asioita kuin aina, kissa nauttii siitä turvallisuudentunteesta. "Kaikki on niin kuin aina, omistaja ei ole sairas, se on kotona ihan selvästi kun musiikkiakin kuuluu, ai tuohan on se tuttu kappale...". Kissoilla on erinomainen kuulo, paljon parempi kuin meillä (tosin jotkut valkoturkkiset ja lähes kaikki sinisilmäiset kissat ovat kuuroja). Miksi siis kissalle musiikki muka olisi vähempiarvoista kuin meille? Eikö se ole pikemminkin toisin päin? Voimme tietenkin vedota aina siihen että kissat ovat niin paljon tyhmempiä kuin me, etteivät osaa nauttia korkeakulttuurista, mutta tarvitaanko musiikista nauttimiseen älykkyyttä? En usko että poikani oli kovin älykäs vielä 20-viikkoisena sikiönä kun hän alkoi pyörähdellä musiikin tahtiin vatsassani kun soitin pianoa. Ei hän varmaankaan ollut sen viisaampi kuin kissakaan vielä silloin.

Eräässä kissakirjassa sanottiin, etteivät kissat tajua sitä, että tv:n kuva on kaksiulottainen pinta. Ne luulevat tv:ssä näkyvää lintua oikeaksi ja hyppäävät sen kimppuun vain törmätäkseen lasiin. Sama voi aluksi käydä ikkunalasinkin kanssa. Luuleeko kissa siis että tv on ikkuna? Voisiko se olla niin tyhmä? Osaako kissa yhdistää, että ikkunassa oleva maisema on se sama jossa hän hetken päästä vilistää? Luulisin että osaa ainakin sen perusteella, mitä olen kissoja seurannut. Eikö sitten ole epäloogista ettei kissa pääse koskaan tv-ikkunan taakse? Se saattaa kiertää tv:tä ja ihmetellä, millaiseen häkkiin se lintu on nyt laitettu. Tässäkään asiassa en usko helpoimpaan ratkaisuun "Kissa on niin tyhmä ettei se ajattele kuin syömistä ja lisääntymistä" jolla päästään miettimästä asiaa sen enempää. Niin kuin aiemmin sanoin, uskon että kissat oppivat tiettyjen sarjojen tunnusmusiikin ja huomaavat siitä: "Kaikki on kuten aina ennenkin. Ruoka tulee aina siihen aikaan ja vähän sen jälkeen omistaja istuu sohvalle. Silloin kun kuuluu tuo tietty musiikki, on hyvä aika mennä omistajan syliin sillä hänellä on aikaa silittää minua silloin.

Kissoilla on hyvä näkö, ne eivät huomaa yksityiskohtia eivätkä erota kaikkia värejä toisistaan, mutta liikkuvan esineen he näkevät terävänä siinä missä me näemme vain viiruja pallon lentäessä ohitsemme. Vaikka näkö on erilainen, kissa tunnistaa omistajansa myös näköaistin avulla, vaikka hajuaisti onkin sille tunnistamisessa tärkein. Tutkimusten mukaan ihminen erottaa parhaiten oman rotunsa edustajat. Evoluution kautta ne yksilöt, jotka ovat erottaneet vieraat ihmiset tutuista, ovat selvinneet. Opimme jo muutaman kuukauden ikäisinä erottamaan äitimme näön avulla, se on elinehto. Jos kaikki ihmiset ovat suhteellisen samannäköisiä, samaa rotua, tarvitsemme enemmän tarkkaavaisuutta ja keinoja erottaa ihmiset toisistaan. Aikuisena huomaamme, että kaikki kiinalaiset tai tummaihoiset näyttävät keskenään samanlaisilta ja ihmettelemme. Luultavasti kissatkin tunnistavat paremmin toisensa kuin ihmiset. Ihmiset he lajittelevat tuttuihin ihmisiin jotka ne tunnistavat myös näön perusteella ja vieraisiin, jotka taas ovat tunkeilijoita. Tv:n hahmot varmaan vaikuttavat vain sekavalta mössöltä kaikessa hajuttomuudessaan

Näillä perusteilla voin olettaa, että saippuasarjojen seuraaminen voi olla kissalle aika haastavaa, mutta silti nautinnollista ainakin sen tuoman turvallisuudentunteen takia. Aion ottaa kissani vielä peiton alle kun ensimmäinen syysmyrsky saapuu ja seurata, kuinka monta sinkkuelämää ne jaksavat viettää sylissäni. Tärkeintä on kuitenkin läheisyys, lämpö ja luottamus siihen että toinen pitää huolta.

Kissankoulutusta

Helmi-Ilmi Kelmi, pentujen äiti

Kissat eivät varsinaisesti ole yhtä koulutettavissa kuin koirat, ne haluavat olla itsenäisiä, päättää itse mitä tekevät ja suoda mahdollisesti palvelusväelleen (omistajilleen) hellyyshetkiä jos ruoka on tullut ajallaan. Vaikka toisin monet luulevat, kissoja voi kuitenkin kouluttaa jossain määrin, oppivathan ne Ivan Pavlovin teorian mukaan ihan yhtälailla kuin koirat tai rotat. Meillä ei ole vielä kissoja, joihin voisin testata koulutustaitojani, mutta olen kuitenkin lukenut aiheesta lisää, olenhan lainannut jo yli kymmenkunta kissanhoito-opasta kirjastosta ja kaikkihan ne on luettava läpi vaikka suurimmalta osalta sisältävätkin samoja asioita.

Eräässä kirjassa (ei voi enää muistaa missä kaikista lainaamistani kirjoista se oli) opetettiin kissa antamaan suukko. Tarvittiin kaksi henkilöä, omistaja ja avustaja. Avustajan poskeen sipaistiin siirappia ja kun kissa tuli lähelle nuolaistaakseen sitä, omistaja sanoi "Kisu, pussaa." ja kun kissa oli nuolaissut, sille annettiin herkkupala. Lopulta kissa oppi sen, että kun sille sanottiin "Kisu, pussaa.", se nuolaisi lähinnä olevaa ihmistä ja sai aina sen jälkeen herkkupalan. Minua jäi mietityttämään tässä ensinnäkin se, onko oikein "pakottaa" kissaa osoittamaan nuolaisullaan (joka kissamaailmassa viestii sisaruutta, hyväksymistä "laumaan" tai emon ja pennun välistä suhdetta, joka on pohjana omistajan ja kissan välillä) hellyyttä täysin vierasta ihmistä kohtaan. Ehkä tämän tapainen koulutus sopisi käytettäväksi vain sellaista ihmistä kohtaan, jonka kissa on jo omasta vapaasta tahdostaan ottanut laumaansa ja merkinnyt hyväksytyksi feromoneillaan. Toiseksi minua mietitytti se, miksi kissa ylipäätään nuolaisisi siirappia? Kissat luonnostaan ovat lähinnä lihansyöjiä ja syövät mieluiten proteiineja ja rasvoja (kuten karppaajatkin) ja viimeisenä vasta vähiten tarvitsemiaan hiilihydraatteja joita sokeri ja siirappi ovat kokonaan. Kissat voi opettaa pitämään makeasta, mutta sitä ne eivät luonnostaan tee. Käyttääkseni aasinsiltaa sanon vielä, ettei kissoille edes saisi tarjota suuria määriä hiilihydraatteja vaikka he vaikuttaisivatkin niistä pitävän. Aikuisen kissan energiamäärästä saisi koostua korkeintaan vain 30% hiilihydraateista. Iso annos kaurapuuroa ei siis sovi kissoille, korkeintaan pennulle voi syöttää velliä, josta suurin osa on kissanmaitoa ja vain hieman viljaa.

Seuraava opetus taas on hyvin tarpeellinen varsinkin sellaisille kissoille jotka saavat liikkua ulkona vapaasti, nimittäin kissan nimen opettaminen. Kissa ei tiedä miksikä mielivaltainen omistaja on hänet ristinyt, ellei sitä opeteta kissalle. Nimen opettaminen on helppoa, tosin vaatii hieman muistia. Kissalle toistetaan sen nimeä aina kun se on sylissä, kun sille tarjotaan ruokaa ja kissa alkaa lähestyä ruokakuppiaan, kun sitä silitetään ja ennenkaikkea silloin kun se on astelemassa luoksesi. Kissasta riippuen nimen opetteleminen voi olla hidasta tai nopeaa mutta näillä neuvoilla kissan pitäisi oppia nimensä ja tulemaan luokse kutsuttaessa.

Arka kissa

Ainakin minulle - ja luultavasti monille muillekin kissanomistajille - kissan ja ihmisen välisessä suhteessa ihaninta on läheisyys, silitykset ja sylissä oleminen. Onkin tutkittu, että kissanomistajat elävät muita pidempään juuri sen takia että pitävät kissaa sylissä ja silittävät niitä. Tämä hellyyden osoittaminen saa ihmiset unohtamaan murheensa helpommin ja siksi stressitaso laskee ja sitä myötä myös verenpaine. Seuraava koulutus liittyykin juuri siihen, miten aran ja itsenäisen kissan saisi syliin laskemaan omistajansa verenpainetta. Olen lukenut tästä aiheesta taasen netistä. Arka kissa viihtyy parhaiten piilossa ihmisiltä sängyn alla tai piilossa olevassa pesässään. Kissaa ei saa pakottaa olemaan sylissä, silloin se oppii, että syli on paha paikka, vankila, ja päättää ettei koskaan ainakaan vapaaehtoisesti siihen tule. Kun kissa tulee pois piilostaan on mahdollisuus totuttaa häntä luottamaan ihmisiin. Aluksi kissa saa palkinnon jo siitä kun tulee ihmisen lähelle, sen jälkeen kun koskettaa tassullaan, kun molemmat tassut ovat sylissä ja niin eteenpäin kunnes kissa on kokonaan sylissä. Kun kissa on oppinut luottamaan omistajaansa, sille riittää palkinnoksi silitykset jotka muistuttavat emon nuolaisuja. On syntynyt omistajan ja kissan välinen suhde jonka kissa yhdistää jo hävinneeseen suhteeseensa emoonsa.

Seuraava ongelma ujon kissan kanssa on varmaankin se, ettei kissa hyväksyy omistajansa, mutta ei vieraita ihmisiä. Kissa menee aina piiloon huomatessaan vieraan ihmisen rikkovan reviiriään, jos kissa revitään väkisin esille tervehtimään vierailijoita, kissa pyristelee niin kauan kunnes pääsee karkuun, ja etsii niin monta kertaa uuden piilon, kunnes löytää niin hyvän, ettei kukaan pääse häneen käsiksi.  Tässä lukemani strategia tämän ongelman ratkaisemiseksi: Vie kissa tutussa kuljetuskopassaan (josta kissa ei pääse pois) syrjäiseen paikkaan, huoneeseen, jossa aiot viettää aikaa vieraasi kanssa. Laita tähän tuttuun pesään kissalle raikasta vettä, ruokaa ja tutuntuoksuisia pehmikkeitä. Pidä aluksi kissaa vain muutama minuutti huoneessa, huomaa että vieraat eivät saa huomioida kissaa millään lailla. Varoita vieraita tästä etukäteen! Vie kissa sen jälkeen toiseen huoneeseen pesässään ja anna sen olla itsekseen. Pidä kissaa joka kerta kauemmin samassa huoneessa vieraiden kanssa ja lopulta usean harjoituskerran jälkeen voit avata kopan oven. Todennäköisesti kissa on oppinut ettei vieraissa ole mitään pelättävää ja uskaltaa astua esiin ja lopulta ehkä mennä tervehtimäänkin vieraita. Tässä opetuksessa tärkeintä on se, etteivät vieraat tule silittelemään kissaa tai ylipäätään ollenkaan huomioi sitä.

Pentukuvat

Kharma Catze

Nemo Chaos